Puheenjohtajan puhe 25. vuotiaalle Umlaut ry:lle

(Koska minua pyydettiin lisäämään vuosijuhlassa pitämäni puhe blogiin, tässä se nyt sitten on)

Arvoisa juhlayleisö, on ilo saada paikalle tänään teidät, professorit, aineryhmämme opettajat, Saksan suomen suurlähetystön edustaja, opiskelijatoverini sekä muut saksankielen ystävät.

Moni varmasti ihmettelee, miksi tänään vietetään juuri 25-vuotisjuhlia. Onhan Umlaut jo vanhempi ja perinteikkäämpi järjestö. Päätös juontaakin juurensa vuoteen 2009, kun minä aloitin RY:n puheenjohtajana ensimmäistä kertaa. Kävimme läpi yhdistyksen sääntöjä jotka olivat nykyaikaan nähden jo vanhentuneet. Samalla kävi selväksi, että sekä säännöt, että järjestön yhdistysrekisteriin kirjautuminen oli suoritettu vuonna 1987, tasan 25 vuotta sitten.

Vuosijuhlien tarkoitushan on perinteisesti juhlia juhlakalun pitkää tietä, perinteitä, ja yksinkertaisesti, historiaa. Umlaut on kuitenkin esimerkiksi humanistisen tiedekunnan tai varsinkin muiden tiedekuntien järjestöihin nähden suhteellisen nuori järjestö, toisaalta koko maassa muihin germanisteihin verrattuna jo melkoisen vanha ja perinteikäskin.

Ikä, ah, mikä romanttinen teema! Tunnettu kirjailija Novalis lausui aikoinaan iästä, että ihminen on nuori, kun hän ajattelee tulevaisuuttaan ja vanha vasta, kun muistelee menneitä. Tämä analyysi on mielenkiintoinen ja käytänkin sitä mieluusti hyväkseni tänään. Umlaut ry:n historia on vankka, jo tiettävästi nelikymppinen.

Kaikki alkoi Lingvasta: suurin osa meistä tuntee Lingvan kokoushuoneena, kenties kerhohuoneella, joka sijaitsee Uuden ylioppilastalon yläkerrassa. Lingva, josta minä puhun oli kuitenkin aikanaan yliopistomme kieliaineiden kattojärjestö, sama järjestö, josta nykyinen lintukotomme on saanut nimensä. Kuitenkin, tämän järjestön alle kuului monta pienempää kerhoa, niistä jokainen on sittemmin itsenäistynyt omaksi ainejärjestökseen. Tiettävästi Umlautilla oli jo aktiivista toimintaa 70-luvun alusta, tosin kirjoitettu historiikki uupuu. Mieleeni palaa keskustelu taannoisen työkaverini kanssa. Hän kertoi opinnoistaan 60-70-luvulla, ja mainitsi olleensa mukana Umlautissa ja näytelleensä järjestön teatterikerhossa. Se kerhotoiminta, mikä tälläkin hetkellä kurkistelee unholan suosta, onkin ollut yksi järjestön kantavista voimista ja opiskelijoita yhdistävistä tekijöistä.

Vanhoja internet-sivuja selaillessani törmäsin yhteen jos toiseenkin mielenkiintoiseen faktaan, tosin on muistettava, että 70-luvulla Umlautin nettisivut eivät olleet yhtä komeat kuin nykyään. Silloin tilanne oli toinen, yliopisto toimi eri lailla, ja puhun nyt hallinnolliselta kantilta, tosin uskon, että joku tuntee tämän paremmin kuin minä. Löysin vanhoja haalarimerkkejä sekä kuvia, jotka joillekin edustavat tätä hienoa opiskeluaikaa, valkoisia haalareita, fuksiaisia, sitsejä ja hauskanpitoa. Paljon sitä, mitä täällä kohtaa nykyäänkin.

Ja niinpä, ainejärjestö on kollektiivi, joka ei pysy raiteillaan, sillä sen sisäinen vaihtuvuus on suuri. Siksi onkin katsottava myös tulevaisuuteen! Mainitsin aiemmin kirjailijan, Novaliksen tulkinnan nuoruudesta ja vanhuudesta. Huomasin kerran Berliinissä opiskellessani, että Thomas Mann, syntymäpäiväpuheessaan von Deutscher Republik, toiselle Nobelistille, Gerhard Hauptmannille viittasi juuri tähän samaan aiheeseen. Puhe oli pitkä kuin nälkävuosi ja muuttui onnitteluista enemmänkin poliittiseksi kannanotoksi, enkä tahdo tehdä samaa tässä rajatussa ajassa, mikä minulle on suotu, kenties sitten, kun saan oman Nobelini.

On kuitenkin totta, että Umlaut on joutunut muuttumaan yliopiston muuttuessa, ja jo omana aikanani saksanopiskelijat ovat menettäneet oman laitoksensa uudistuksen myötä, muuttuneet saksalaiseksi aineryhmäksi, kääntäjiä on lähetetty Kouvolaan ja tuotu maitojunalla takaisin. Käytännössä humanisteja, eritoten lingvistejä on pyöritetty kuin pässiä narussa. Me olemme kuitenkin sopeutuvaista joukkoa, ja nyt nuori Umlaut ry, jota tänään juhlistamme, pitääkin katseensa tulevaisuudessa ja valmistautuu ei pahimpaan, vain nimenomaan tulevaisuuteen ja sen tuomiin mahdollisuuksiin. Tärkeän potkun on antanut myös aiemmin opettajanamme toiminut tohtori Plöger, joka, lahjoitti järjestöllemme kirjaston, josta voimme olla ylpeitä.

Olen nimittäin puheenjohtajana toimiessani huomannut kuinka tärkeä ainejärjestö on sen jäsenille. Monille se on se paikka, josta löytää ensimmäisen ystävän. Moni saa sieltä tukea opinnoissaan, kun yliopisto jälleen sekoittaa tutkintorakenteet. Moni löytää jopa harrastuksen tai kuten minä itse, syyn herätä joka aamu hymy kasvoillaan. Kyse ei ole vain järjestötoiminnasta, vaan hyvästä tekosyystä tehdä sitä mistä pitää, ja hei, vaikka siinä samalla sitten oppia pitämään myös opiskelusta! Ja tämän kaiken tärkeyden huomaa parhaiten silloin, kun se puuttuu. Kuten sanoin, vietin juuri vuoden Berliinissä, ja huomasin, että Saksassa opiskelijakulttuuri on täysin erilaista. Ylioppilaskuntaa ei ole sellaisena kuin me sen tunnemme, opiskelijat riehuvat kaduilla. Ainejärjestöjen tilalla on pieniä ryhmiä, jotka toimivat pienellä osalla siitä budjetista, -innosta, -aktiivisuudesta kuin täällä meidän ah niin pienessä Suomenmaassamme. Älkää siis pitäkö itsestään selvyytenä sitä hienoutta, mikä teille täällä tarjotaan!

Kun aloitimme tämän kevään, olin itse tuutorina upealle fuksikatraalle, ja huomasin, että aineemme vuosittainen sisäänottomäärä nousi. Työnkuvaani kuuluu uusien aktiivien rekrytointi ja sitä lukua, 50, katsellessa vesi herahti kielelle ja dollarinkuvat ilmestyivät silmiin. On äärimmäisen inspiroivaa, että vuodesta toiseen meistä löytyy se kymmenen, kenties viisitoista, jotka ovat valmiita jatkamaan tätä jo kymmeniä vuosia sitten aloitettua perinnettä. Tämä Umlaut, joka tänään istuu pöydässä, nauttii viinistä ja muista pöydän antimista on kuitenkin se nuori, 25-vuotias järjestö, joka katsoo tulevaisuuteen, ja jolle vain taivas on rajana. Tästä Umlautista minä olen äärimmäisen ylpeä, ja nyt, jos koskaan, on täydellinen paikka osoittaa arvostukseni koko ainejärjestöä kohtaan. Haluan myös esittää erityiskiitokseni nykyiselle ja aikaisemmille hallituksille, jotka ovat viimeisten vuosien aikana toimintaa pyörittäneet, uhranneet omaa vapaa-aikaansa niin, että me muut, reilut 300 jäsentä voimme olla osa yhteisöämme!

Näillä sanoilla toivotan teidän kaikki ainejärjestön, Umlaut ry:n puolesta äärimmäisen tervetulleiksi Suomenlinnaan viettämään tätä juhlaa meidän kanssamme! Sitten voinkin luovuttaa puheenvuoroni juhlaemännällemme Eva Ruhaselle.

Uudet haalarimerkit ovat täällä!

Vähän alkaa suupielet nykiä, kun saatiin vihdoin meidän uudet haalarimerkit!

Vanha kunnon Kommissar Rex ja makkarasämpylä. Tämä nyt viehättänee kaikkia!

Hyvää tai "hyvää" huumoria kun on aikansa viljelty, saadaan hienoja ideoita ja siitähän se sitten lähtee...

Marienhof-merkki taitaa olla vanhempien makuun. Tuota kulttisarjaa kun nuorempi sukupolvi on tuskin koskaan katsonut. Tunnari sopii meille silti kuin nenä päähän!

Vaikka ollaankin itse äärimmäisen ylpeitä aikaansaannoksistamme, eivät saksalaiset sanaleikit tuskin aukea muille kuin saksanlukijoille. Mutta siinäpä se hauskuus saattaakin piillä.


Uusia ja muutamia vanhojakin merkkejä saa hallituslaisilta ja kaikissa tapahtumissamme, seuraavana Umlautin pikkujouluissa tiistaina 4.12 Ravintolalaiva Wäiskissä !

Hau-hau-hauskaa!

Harvoin meidän hallituksen kokoukset kovin tylsiä tai kuivia on, tai oikeastaan ei koskaan, mutta aina joskus sattuu semmosia erityiskivoja juttuja, jolloin kokouksista tulee ihan harvinaisen hauskoja.

Kuten nyt marraskuun kokouksessa, joka oli vuoden viimeinen varsinainen hallituksen kokous, kun paikalle saapui pieni kunniavieras: Lotte.

Kokous eteni hieman takkuillen, kun koko porukan oli hetkittäin pakko pitää nauru-taukoja, kun kunniavieraan osakseen saamat lässytysryöpyt olivat ilmeisen huvittavia. Mutta kun toinen oli niin tuitui söpöspö.

Kauden päätös lähenee, uusia, innokkaita hallituslaisia on ilmeisesti tulossa kiitettävä määrä ja ensi vuoden tapahtumat on jo suunnitteilla, mm. yhteistyötä Otaniemen suuntaan, IHQ-sitsit ystävänpäivän kunniaksi ja pieni ekskursio Wieniin nyt ainakin.

Vuosijuhlat

  














Umlautin vuosijuhlat sujuivat oikein hyvin ja kaikilla tuntui olevan todella hauskaa.
Haluammekin vielä kiittää kaikkia paikalle saapuneita vieraita, sekä muita järjestöjä
hauskoista lahjoista!

   

Hallitus kerrankin edustuskunnossa :)

Zum Geburtstag viel Glück

Tänään on se päivä, jota kohti tässä on ahkeroitu lähemmäs vuosi. Huh huh.

Tänään juhlistetaan Umlaut ry:n 25-vuotista taipaletta rekisteröitynä ainejärjestönä.
Vuosijuhlia vietetään Suomenlinnassa, tunnelmallisessa Pirunkirkon juhlasalissa ja illasta on odotettavissa mitä ratkiriemukkain! Ehdittiin vielä saamaan vuosijuhlamerkit merkkipäiväksi myyntiin, joten tässä samassa voisikin julistaa voittajaksi arvon fuksimme Riitan merkkiehdotuksen:

                                           Paljon onnea Umlaut, jatketaan samaan malliin!

Umlautin fuksiaiset

Umlaut piti perjantaina 7.9 kääntäjien ainejärjestön Koukin avustuksella fuksiaiset.

Rasteilla kierrettiin ympäri keskustaa ja vaikka sääolosuhteet eivät olleet aivan optimaalit ja vettä tuli aika ajoin runsaammissakin määrin, fukseilla oli mitä mainioin tsemppi päällä ja kaikki jaksoivat hyväntuulisina loppuun asti! Rastien pitäjät saivat myös seurata mitä hienoimpia tanssi- ja lauluesityksiä, kun fuksit pistivät parastaan lisäpisteiden toivossa.

 Jatkoja vietettiin perinteisesti Uudella yo-talolla, jossa melko täpärän äänestyksen, vertailun ja väittelyn päätteeksi voittajajoukkueeksi kirmasti Schnitzel mit Pommes!

Aivan mainio päivä taas kerran, ei voi muuta sanoa!

Fuksit tuli ja meni

Kesä on ohi.
Haikeutta helppottaa tietous siitä, että meille saapui viikko takaperin mainio porukka
uusia, reippaita opiskelijoita. Orientaatioviikko suhahti ohi ja ainakin tuutoreilla oli
väsyneine juttuineen oikein hauskaa, toivottavasti fukseillakin! Nyt vain toivotaan, että
saadaan monta uutta ainejärjestöaktiivia riveihimme :)

                                                Aurinko helli Siltavuorenpenkereellä

Tänään keskustakampus täyttyy avajaiskarnevaaleista ja Umlaut on tottakai menossa mukana!
Ständille voi tulla katsastamaan uudet haalarimerkit, liittymään jäseneksi tai ihan vaan turisemaan.

Umlautin syksy, ja näillä näkymin kevätkin, on niin täynnä kaikkea hauskaa, että eihän malta odottaa.
Kesä on ohi - ja hyvä niin!