Johann Wolfgang von Goethe — Gefunden
Wer Wie Was
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
maanantai 4. toukokuuta 2015
Literaturgeschichte im Goethe-Institut
Dieser Frühling wurde am Ende des Literaturgeschichte-Kurses Zusammenarbeit mit dem Goethe-Institut Helsinki gemacht. Die Studierenden stellten ihre Blogs zu verschiedenen Epochen vor, und es wurde diskutiert, was für eine Rolle alte Deutsche Literatur heute spielt: Warum lohnt es sich, alte deutsche Literatur zu lesen? Sind Bücher Fenster in eine andere Welt?
Uns Studierenden hat die Veranstaltung viel Spaß gemacht. Nach den Vorträgen fragte eine Besucherin mir und meinen Freunden: "Also wer sind Sie, wie sind Sie hier eigentlich gekommen?" Als wir erzählten, dass wir Germanistikstudierenden an der Universität Helsinki sind, sagte sie: "Also kein Wunder, dass Sie so professionell sind."
Uns Studierenden hat die Veranstaltung viel Spaß gemacht. Nach den Vorträgen fragte eine Besucherin mir und meinen Freunden: "Also wer sind Sie, wie sind Sie hier eigentlich gekommen?" Als wir erzählten, dass wir Germanistikstudierenden an der Universität Helsinki sind, sagte sie: "Also kein Wunder, dass Sie so professionell sind."
Die Literaturblogs und unsere Gedanken an deutschsprachige Literatur kannst du unter diesen Links finden:
Weimarer Klassik
http://wahlverwandtschaften2015.blogspot.fi/
Romantik
http://blogs.helsinki.fi/disendor/
http://sandmannromantik.blogspot.fi/
Vormärz
http://www.literaturjungesdeutschland.blogspot.fi/
Realismus
https://schwarzespinne.wordpress.com/
https://reanatu.wordpress.com/
Moderne
http://blogs.helsinki.fi/klassischemodernekafka/
https://alteliteratur.wordpress.com/
maanantai 27. huhtikuuta 2015
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Germanistipäivät Helsingissä 20.-22.3.2015
Tänä vuonna oli viimein, monen vuoden jälkeen, Helsingin vuoro järjestää jokavuotiset Germanistipäivät Suomen germanisteille. 20-22. maaliskuuta lähemmäs sata ulkopaikkakuntalaista ja suuri joukko umlautlaisia kokoontui yhteen viettämään ikimuistoista viikonloppua Helsinkiin.
Toisena iltana järjestimme Germanistipäivien sitsit, jotka pidettiin aina niin tunnelmallisessa Alina-salissa Uudella ylioppilastalolla. Teemana oli urbaani hipsteriristeily, ja vieraat saapuivat mahtavissa underground-asuissaan Alina Linen neitsytristeilylle tyrskyjen vietäviksi. Sitseillä saimme viihtyä järjestöjen esittelyjä kuunnellessa sekä laulaa sitsilauluja sydämemme kyllyydestä. Vieraat nauttivat urbaanista seilorimenustamme, joka koostui juustoisesta porkkana-bataatti-keitosta, katkarapuwrapeistä ja granaattiomenalla koristellusta suklaamoussesta. Helsingissä tarjolla on vain parasta!
![]() |
| Sitsien jatkomeininkiä |
Kahden tapahtumapäivän aikana ehdimme kokea monenlaista. Perjantaina Germipäivät alkoivat tervetulotilaisuudella ja oppiaineen (germaaninen filologia ja saksan kääntäminen) esittelyllä, jossa esiintyi opettajiamme sekä mahtava Germanistenchor. Seuraavaksi vuorossa oli ainejärjestömme Umlautin esittely ja toivotimme vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Tämän jälkeen pidimme vielä pikaisen haalarimerkkibasaarin ennen hotelliin siirtymistä.
![]() |
| Viralliset haalarimerkit: sitsi- ja sporamerkki |
![]() |
| Germanistenchor |
Illalla vuorossa oli rastikiertelyä ympäri keskustaa, ja viileästä säästä huolimatta tunnelma oli huipussaan! Rasteilla tehtiin mm. käännöksiä ja juomasekoituksia, lyhytnäytelmiä, juostiin runollisesti kilpaa ja tutustuttiin Helsingin nähtävyyksiin. Ensimmäinen germanisti-ilta huipentui jatkoihin Humanistiklusterilla Uuden ylioppilastalon yläkerrassa.
Lauantaina ohjelmamme tarjosi vieraille jotakin aivan erityistä: yksityisraitiovaunuajelun Suomen suurimmassa tilausratikassa, eli hopeanhohtoisessa Kulttuuriratikassa. Monipuolisen kiertoajelun maisemia siivitti Saksassakin keikkaa heittänyt muusikko Desert M urbaaneilla soundeillaan. Yksityinen spora-ajelu oli myös monille meistä stadilaisista harvinainen ja erityislaatuinen tilaisuus. Reittimme kulki Rautatieasemalta Kauppatorin kautta Eiraan, Kamppiin, Töölöön, Alppilaan, Itä-Pasilaan, Vallilaan, josta päädyimme vielä Sörnäisten ja Kallion kautta Merihakaan.
![]() |
| Desert M |
![]() |
| #eioofygystkii |
![]() |
| Desert M |
Toisena iltana järjestimme Germanistipäivien sitsit, jotka pidettiin aina niin tunnelmallisessa Alina-salissa Uudella ylioppilastalolla. Teemana oli urbaani hipsteriristeily, ja vieraat saapuivat mahtavissa underground-asuissaan Alina Linen neitsytristeilylle tyrskyjen vietäviksi. Sitseillä saimme viihtyä järjestöjen esittelyjä kuunnellessa sekä laulaa sitsilauluja sydämemme kyllyydestä. Vieraat nauttivat urbaanista seilorimenustamme, joka koostui juustoisesta porkkana-bataatti-keitosta, katkarapuwrapeistä ja granaattiomenalla koristellusta suklaamoussesta. Helsingissä tarjolla on vain parasta!
![]() |
| Laulunjohtajat Riitta ja Tuomas |
![]() |
| Essi, Manu ja lahjasaldoa |
Pöytäosuudella laulaminen ei riittänyt kultakurkkuisille risteilijöillemme, joten hoilasimme yhdessä karaokea karaokeisäntämme Petun ohjaamana aina aamun pikkutunneille asti. Enpä tiedä, onko Alina-jatkoilla ennen vedetty letkajenkkaa koko osallistujaköörin voimin!
![]() |
| Karaokeisäntä Petu #petuonirti |
Umlaut ry kiittää kaikkia Germanistipäivien osallistujia ja järjestäjiä onnistuneesta ja iloisesta viikonlopusta!
Tunnisteet:
Desert M,
eioofygystkii,
germanisti,
Germanistipäivät,
Helsingin yliopisto,
Helsinki,
karaoke,
ratikka,
sitsit,
spora,
Stadi
maanantai 23. helmikuuta 2015
Sveitsiläinen rösti - ohje!
Ruoka- ja olutillassa oli tarjolla kaikenlaisia herkkuja. Yleisön pyynnöstä, tässä ohje aiton sveitsiläisen röstin tekoon, jonka kirjoitin aikoinaan osakunnan isäntänä osakuntalehteen.
Sveitsiläinen RÖSTI
Juhlien jälkeisenä päivänä, kun pahin krapula on hiljattain hiipumassa, tekee yleensä mieli saada kunnon rasvaista ja täyttävää ruokaa. Isännällä on tähän hätään hyvä vinkki, jonka avulla arjen raaka-aineista saa helposti ja nopeasti herkullisen aamiaisen. Voihan sitä muutenkin joskus kokeilla, vaikkei krapulaa olisikaan.
Kyseessä on siis yksi Sveitsin kansallisruoista, eli rösti! Suomessa röstiperunoiksi kutsutut pakastetuotteet ovat ihan syötäviä, mutta eivät pärjää kunnon itse tehdylle sveitsiläiselle röstille. Rösti oli ennen vanhaan perinteinen maalaisaamiainen. Nykypäivänä sitä syödään brunsseissa, lisukkeena liharuokien kanssa tai ihan pääruokana. Röstiin voi erittäin sopivasti käyttää ylijääneitä perunoita.
Mitä tarvitaan?
(yhdelle hengelle)
3-4 kpl keskikokoista keitettyä perunaa (kiinteä)
1 pienehkö sipuli
2-3 rkl voita (tai juoksevaa margariinia tms.)
½ tl tl suolaa
vaihtoehtoisesti oman maun mukaan:
20 – 100 g voimakasta juustoa (esim. Gruyère tai vuoristo-/alppijuusto)
50 – 150 g pekonisuikaletta
1 – 2 kpl kananmunaa
Miten pitkään kestää?
noin 20-25 minuuttia (jos perunat on keitetty aiemmin)
Miten valmistetaan?
Keitä perunat kuorineen, jos mahdollista jo edellisenä päivänä, tai käytä tähteitä. Älä keitä liian pehmeiksi. Jos keität vasta ennen ruoanlaittoa, keitä vain noin 10-15 min ja anna jäähtyä jonkin verran. Kuori perunat ja raasta pieneksi silpuksi. Hienonna sipuli. Kuumenna paistinpannua kunnolla ja lisää voi. Lisää sipulia pannun ja paista minuutti tai pari. Lisää nyt raastetut perunat ja suola pannuun. Sekoita perunoita jatkuvasti noin parin minuutin ajan ja vähennä lämpöä miedolle tasolle (esim 2-3/6)., jotta ainekset sekoittuu hyvin.
Puristele perunoista lastojen avulla kakunmuotoinen klöntti keskelle pannua. Laita sopiva, koko klöntin peittävä lautanen röstin päälle ja anna paistua noin 15-20 minuuttia riippuen perunoiden määrästä.
Kun Rösti on valmis, käännä pannu ylösalaisin niin, että pidät patakintaan tai patalapun avulla röstin päällä olevasta lautasesta kiinni. Näin saat valmiin röstin lautaselle syötäväksi. Oikeaoppisen tavan mukaan kuuluisi tässä vaiheessa liu’uttaa rösti takaisin pannuun, jotta saadaan myöskin toiselle puolelle ruskea pinta, mutta tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
Vaihtoehdot:
Sipulin voi tietenkin jättää myös pois. Jos haluat myös pekonia röstiisi, laita alussa vain pikkaisen voita ja paista pekonia hetken, mutta älä kuitenkaan paista rapeaksi. Kuullota sipuli pekonin seassa ja lisää vasta sitten perunat. Juusto kannattaa lisätä pieninä paloina heti alussa kun on saanut klöntin valmiiksi.. Paina palat hieman klöntin sisään ennen kuin asetat lautasen röstin päälle. Halutessasi voit paistaa erikseen kanamunan tai pari ja asetella valmiiksi paistetun, lautasella olevan röstin päälle.
Vinkit:
Rösti on siis helppo ja nopea tehdä ja sopii etenkin lisävaihtoehtoineen erittäin hyvin krapulaisen aamupalaksi. Röstin kääntäminen ei ole tietenkään mitenkään pakollinen eikä suositeltavaa, jos kädet ovat vielä niin heikkoina, että pannu ei taida pysyä käsissä. Isomummon tapana oli tehdä rösti pelkästään perunasta, ilman sipulia tai mitään muuta ja ottaa lautaselle lisukkeeksi marjahilloa. Tämä on erittäin suositeltavaa, jos haluaa hieman kevyemmän version röstistä. Tapoja on siis monia, tee oman maun mukaan ja nauti!
Terveisin Manuel
Sveitsiläinen RÖSTI
Juhlien jälkeisenä päivänä, kun pahin krapula on hiljattain hiipumassa, tekee yleensä mieli saada kunnon rasvaista ja täyttävää ruokaa. Isännällä on tähän hätään hyvä vinkki, jonka avulla arjen raaka-aineista saa helposti ja nopeasti herkullisen aamiaisen. Voihan sitä muutenkin joskus kokeilla, vaikkei krapulaa olisikaan.
Kyseessä on siis yksi Sveitsin kansallisruoista, eli rösti! Suomessa röstiperunoiksi kutsutut pakastetuotteet ovat ihan syötäviä, mutta eivät pärjää kunnon itse tehdylle sveitsiläiselle röstille. Rösti oli ennen vanhaan perinteinen maalaisaamiainen. Nykypäivänä sitä syödään brunsseissa, lisukkeena liharuokien kanssa tai ihan pääruokana. Röstiin voi erittäin sopivasti käyttää ylijääneitä perunoita.
| Sveitsiläinen Rösti à la Manu |
Mitä tarvitaan?
(yhdelle hengelle)
3-4 kpl keskikokoista keitettyä perunaa (kiinteä)
1 pienehkö sipuli
2-3 rkl voita (tai juoksevaa margariinia tms.)
½ tl tl suolaa
vaihtoehtoisesti oman maun mukaan:
20 – 100 g voimakasta juustoa (esim. Gruyère tai vuoristo-/alppijuusto)
50 – 150 g pekonisuikaletta
1 – 2 kpl kananmunaa
Miten pitkään kestää?
noin 20-25 minuuttia (jos perunat on keitetty aiemmin)
Miten valmistetaan?
Keitä perunat kuorineen, jos mahdollista jo edellisenä päivänä, tai käytä tähteitä. Älä keitä liian pehmeiksi. Jos keität vasta ennen ruoanlaittoa, keitä vain noin 10-15 min ja anna jäähtyä jonkin verran. Kuori perunat ja raasta pieneksi silpuksi. Hienonna sipuli. Kuumenna paistinpannua kunnolla ja lisää voi. Lisää sipulia pannun ja paista minuutti tai pari. Lisää nyt raastetut perunat ja suola pannuun. Sekoita perunoita jatkuvasti noin parin minuutin ajan ja vähennä lämpöä miedolle tasolle (esim 2-3/6)., jotta ainekset sekoittuu hyvin.
Puristele perunoista lastojen avulla kakunmuotoinen klöntti keskelle pannua. Laita sopiva, koko klöntin peittävä lautanen röstin päälle ja anna paistua noin 15-20 minuuttia riippuen perunoiden määrästä.
Kun Rösti on valmis, käännä pannu ylösalaisin niin, että pidät patakintaan tai patalapun avulla röstin päällä olevasta lautasesta kiinni. Näin saat valmiin röstin lautaselle syötäväksi. Oikeaoppisen tavan mukaan kuuluisi tässä vaiheessa liu’uttaa rösti takaisin pannuun, jotta saadaan myöskin toiselle puolelle ruskea pinta, mutta tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.
Vaihtoehdot:
Sipulin voi tietenkin jättää myös pois. Jos haluat myös pekonia röstiisi, laita alussa vain pikkaisen voita ja paista pekonia hetken, mutta älä kuitenkaan paista rapeaksi. Kuullota sipuli pekonin seassa ja lisää vasta sitten perunat. Juusto kannattaa lisätä pieninä paloina heti alussa kun on saanut klöntin valmiiksi.. Paina palat hieman klöntin sisään ennen kuin asetat lautasen röstin päälle. Halutessasi voit paistaa erikseen kanamunan tai pari ja asetella valmiiksi paistetun, lautasella olevan röstin päälle.
Vinkit:
Rösti on siis helppo ja nopea tehdä ja sopii etenkin lisävaihtoehtoineen erittäin hyvin krapulaisen aamupalaksi. Röstin kääntäminen ei ole tietenkään mitenkään pakollinen eikä suositeltavaa, jos kädet ovat vielä niin heikkoina, että pannu ei taida pysyä käsissä. Isomummon tapana oli tehdä rösti pelkästään perunasta, ilman sipulia tai mitään muuta ja ottaa lautaselle lisukkeeksi marjahilloa. Tämä on erittäin suositeltavaa, jos haluaa hieman kevyemmän version röstistä. Tapoja on siis monia, tee oman maun mukaan ja nauti!
Terveisin Manuel
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Pieniä vihreitä mietteitä
Terveisiä Umlautin ympäristövastaavalta
Oletko hetkeen pysähtynyt miettimään jokapäiväisten valintojesi ympäristövaikutuksia? Arkielämässä on helppoa vähentää aiheuttamaansa ympäristökuormitusta, kun alkaa kiinnittää huomiotaan aluksi pieniin asioihin.
Mitä ympäristöystävällisiä valintoja olen tänään itse tehnyt?
Kuljin julkisella liikenteellä yliopistolle.
HSL:n hiilidioksidipäästölaskurin mukaan 3 kilometrin pituisella koulumatkallani säästän vuositasolla n. 162 kg hiilidioksidipäästöjä verrattuna autoiluun. Päästöjen vähennys riippuu tietenkin matkan pituudesta sekä käytettävästä kulkuneuvosta (metro, raitiovaunu ja juna ovat hiilidioksidipäästöttömiä), mutta kymmenten matkustajien käyttäessä samaa kulkuneuvoa saastutamme ympäristöä huomattavasti vähemmän, kuin jos kaikki kulkisivat omilla autoillaan.
Valitsin kasvisruuan Unicafessa.
Tiesitkö, että lihatuotannossa syntyy jopa monikymmenkertaiset kasvihuonekaasupäästöt vihannesten tuotantoon verrattuna? Lihatuontanto vie myös enemmän maa-alaa alkuperäisluonnolta ja muun ruuan tuotannolta kuin kasvisten viljely.
Ilmasto-opas.fi-sivuston taulukko eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista (Taulukko 1)
Ostin kotimaisia tomaatteja ulkomaisten sijaan. Pakkasin ne maatuvaan biopussiin. Ostin myös luomusalaattia. En ottanut muovipussia kaupasta, vaan pakkasin ostokseni kangaskassiin.
Muovipussien käyttöä on helppo vähentää. Tulee hyvä mieli, kun ostaa kotimaisia tuotteita, jotka eivät ole kiertäneet ympäri maailmaa. Tai kun ostaa luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa, jonka tuotannossa ei ole käytetty ympäristölle haitallisia keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita.
Otin puhelimen laturin irti seinästä, kun akku oli täynnä.
Pieni energiansäästö per henkilö, mutta Vattenfallin energiayhtiön mukaan Suomen kännykät yhteenlaskettuna tällä pienellä teolla voisimme säästää yhteensä saman verran sähköä, mitä kuluu n. 40:ssä sähkölämmitteisessä omakotitalossa vuoden aikana.
Tarvitsin uuden takin - ostin sen kirpparilta.
En ole mikään pyhimys, toki ostan vaatteita myös uutena. Mutta aina kun mahdollista, pyrin kierrättämään myös vaatteita ja ostamaan niitä käytettyinä.
Lajittelin roskani seka-, bio-, paperi- ja kartonkijätteisiin.
Jätteiden lajittelu on vain pieni vaiva, mutta se säästää raaka-aineita ja pienentää kaatopaikkojen jätevyöryjä.
Myös sinä pystyt helposti omilla, arkisilla valinnoillasi vaikuttamaan ympäristön suojelemiseen. Pieni on suurta!
Oletko hetkeen pysähtynyt miettimään jokapäiväisten valintojesi ympäristövaikutuksia? Arkielämässä on helppoa vähentää aiheuttamaansa ympäristökuormitusta, kun alkaa kiinnittää huomiotaan aluksi pieniin asioihin.
Mitä ympäristöystävällisiä valintoja olen tänään itse tehnyt?
Kuljin julkisella liikenteellä yliopistolle.
HSL:n hiilidioksidipäästölaskurin mukaan 3 kilometrin pituisella koulumatkallani säästän vuositasolla n. 162 kg hiilidioksidipäästöjä verrattuna autoiluun. Päästöjen vähennys riippuu tietenkin matkan pituudesta sekä käytettävästä kulkuneuvosta (metro, raitiovaunu ja juna ovat hiilidioksidipäästöttömiä), mutta kymmenten matkustajien käyttäessä samaa kulkuneuvoa saastutamme ympäristöä huomattavasti vähemmän, kuin jos kaikki kulkisivat omilla autoillaan.
Valitsin kasvisruuan Unicafessa.
Tiesitkö, että lihatuotannossa syntyy jopa monikymmenkertaiset kasvihuonekaasupäästöt vihannesten tuotantoon verrattuna? Lihatuontanto vie myös enemmän maa-alaa alkuperäisluonnolta ja muun ruuan tuotannolta kuin kasvisten viljely.
Ilmasto-opas.fi-sivuston taulukko eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista (Taulukko 1)
Ostin kotimaisia tomaatteja ulkomaisten sijaan. Pakkasin ne maatuvaan biopussiin. Ostin myös luomusalaattia. En ottanut muovipussia kaupasta, vaan pakkasin ostokseni kangaskassiin.
Muovipussien käyttöä on helppo vähentää. Tulee hyvä mieli, kun ostaa kotimaisia tuotteita, jotka eivät ole kiertäneet ympäri maailmaa. Tai kun ostaa luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa, jonka tuotannossa ei ole käytetty ympäristölle haitallisia keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita.
Otin puhelimen laturin irti seinästä, kun akku oli täynnä.
Pieni energiansäästö per henkilö, mutta Vattenfallin energiayhtiön mukaan Suomen kännykät yhteenlaskettuna tällä pienellä teolla voisimme säästää yhteensä saman verran sähköä, mitä kuluu n. 40:ssä sähkölämmitteisessä omakotitalossa vuoden aikana.
Tarvitsin uuden takin - ostin sen kirpparilta.
En ole mikään pyhimys, toki ostan vaatteita myös uutena. Mutta aina kun mahdollista, pyrin kierrättämään myös vaatteita ja ostamaan niitä käytettyinä.
Lajittelin roskani seka-, bio-, paperi- ja kartonkijätteisiin.
Jätteiden lajittelu on vain pieni vaiva, mutta se säästää raaka-aineita ja pienentää kaatopaikkojen jätevyöryjä.
Myös sinä pystyt helposti omilla, arkisilla valinnoillasi vaikuttamaan ympäristön suojelemiseen. Pieni on suurta!
maanantai 20. lokakuuta 2014
Dr. Georg Gimpl: 26.05.1949 - 10.10.2014
Viikko sitten meidät tavoitti järkyttävä sähköposti: opettajamme Georg Gimpl on kuollut.
Kotonaan Itävallassa tutkimusta tekemässä ollut Gimpl oli saanut yllättäen sairaskohtauksen ja menehtynyt. Viestiä oli vaikea ymmärtää ja ottaa todesta.
Metsätalon viidennen kerroksen käytävä menetti kirkkaimman tähtensä, pitkin askelin harppovan herrasmiehen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.
Georg Gimpl tuli jokaiselle opiskelijalle tutuksi heti perusopintojen Itävällan maantuntemuksen kurssilla, sekä aineopintojen kirjallisuushistorian parissa. Toiset olivat aivan haltioituneita tästä nopeasti puhuvasta, innostuneesta ja ympäriinsä huitovasta miehestä, joka aiheutti intensiivisellä otteellaan toisille pakokauhua. Siitä voidaan kuitenkin olla yksimielisiä, että Gimpl oli ainutlaatuinen!
Kirjallisuuden ja kulttuurin ihmisenä hän jättää saksan oppiaineeseen valtavan aukon, jota ei niin vain täytetä, vaikka hänen tilalleen joku uusi opettaja palkattaisiinkin. Gimpl teki opetuksestaan aina omansa näköistä, innostui itse ja pyrki innostamaan oppilaitaan. Omien sanojensa mukaan opetuksen tuli myös viihdyttää, ja sitä se toden totta tekikin!
Itse löysin juuri Gimplistä itselleni sellaisen kunnioitettavan hahmon, jonka halusin omalla panoksellani tehdä ylpeäksi. Odotin kuin kuuta nousevaa seuraavalla viikolla alkamassa ollutta Itävaltalaista kirjallisuutta käsittelevää kurssia, joka nyt enää kummittelee ikävästi Web-oodin listoilla. Näin jo sieluni silmin sen ilon hetken, kun pääsen esittelemään graduni hänelle ja keskustelemaan aiheesta, vaikka hänen ei edes ollut tarkoitus toimia graduohjaajanani. Hän olisi silti suurella sydämmellä kuunnellut, pohtinut kanssani ja neuvonut, koska sellainen hän oli.
Yliopistolla hyörii ja pyörii loputtomasti ihmisiä. Opiskelijoita tulee ja menee, valmistuu ja keskeyttää. Gimpl jaksoi silti välittää meistä, yksilöinä. Hän ei koskaan ollut liian kiireinen vaihtaakseen muutamaa sanaa. Hän muisti ihmisten nimet sekä kasvot. Ainutlaatuinen hahmo siinäkin mielessä.
Torstaina 16.10 Metsätalolla pidetty muistotilaisuus oli vaikuttava, sillä paikalle kertyi hänen lukuisia ystäviä ja kollegoita. Saimme kuulla kauniita sanoja, jotka eivät kuitenkaan helpota tätä surua.
Menetimme meille niin monella tavalla tärkeän henkilön, aivan liian varhain ja aivan liian yllättäen.
Ruhe in Frieden, Georg.
Kotonaan Itävallassa tutkimusta tekemässä ollut Gimpl oli saanut yllättäen sairaskohtauksen ja menehtynyt. Viestiä oli vaikea ymmärtää ja ottaa todesta.
Metsätalon viidennen kerroksen käytävä menetti kirkkaimman tähtensä, pitkin askelin harppovan herrasmiehen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.
Georg Gimpl tuli jokaiselle opiskelijalle tutuksi heti perusopintojen Itävällan maantuntemuksen kurssilla, sekä aineopintojen kirjallisuushistorian parissa. Toiset olivat aivan haltioituneita tästä nopeasti puhuvasta, innostuneesta ja ympäriinsä huitovasta miehestä, joka aiheutti intensiivisellä otteellaan toisille pakokauhua. Siitä voidaan kuitenkin olla yksimielisiä, että Gimpl oli ainutlaatuinen!
Kirjallisuuden ja kulttuurin ihmisenä hän jättää saksan oppiaineeseen valtavan aukon, jota ei niin vain täytetä, vaikka hänen tilalleen joku uusi opettaja palkattaisiinkin. Gimpl teki opetuksestaan aina omansa näköistä, innostui itse ja pyrki innostamaan oppilaitaan. Omien sanojensa mukaan opetuksen tuli myös viihdyttää, ja sitä se toden totta tekikin!
Itse löysin juuri Gimplistä itselleni sellaisen kunnioitettavan hahmon, jonka halusin omalla panoksellani tehdä ylpeäksi. Odotin kuin kuuta nousevaa seuraavalla viikolla alkamassa ollutta Itävaltalaista kirjallisuutta käsittelevää kurssia, joka nyt enää kummittelee ikävästi Web-oodin listoilla. Näin jo sieluni silmin sen ilon hetken, kun pääsen esittelemään graduni hänelle ja keskustelemaan aiheesta, vaikka hänen ei edes ollut tarkoitus toimia graduohjaajanani. Hän olisi silti suurella sydämmellä kuunnellut, pohtinut kanssani ja neuvonut, koska sellainen hän oli.
Yliopistolla hyörii ja pyörii loputtomasti ihmisiä. Opiskelijoita tulee ja menee, valmistuu ja keskeyttää. Gimpl jaksoi silti välittää meistä, yksilöinä. Hän ei koskaan ollut liian kiireinen vaihtaakseen muutamaa sanaa. Hän muisti ihmisten nimet sekä kasvot. Ainutlaatuinen hahmo siinäkin mielessä.
Torstaina 16.10 Metsätalolla pidetty muistotilaisuus oli vaikuttava, sillä paikalle kertyi hänen lukuisia ystäviä ja kollegoita. Saimme kuulla kauniita sanoja, jotka eivät kuitenkaan helpota tätä surua.
Menetimme meille niin monella tavalla tärkeän henkilön, aivan liian varhain ja aivan liian yllättäen.
Ruhe in Frieden, Georg.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




























