Umlautin sveitsinreissu

Olipa kerran joukko suomalaisia joka suuntasi yhden sveitsiläisen johdolla kohti Keski-Eurooppaa viettämään lukukauden päätteeksi muutaman päivän Sveitsissä. Tarkoituksena oli kiertää paikkoja ja tutustua maahan, mutta mitäköhän siitä tuli?

eräälle henkilölle korkeuserot olivat liian järkyttäviä...

Basel

No siitähän tuli reissu viileähköstä pohjoisesta keskelle kuumeimpia alppeja. Matkalla Zürichin lentokentältä Luzerniin yllättivät huikeat korkeuserot, kuten esim. erään aseman jyrkät portaat. Majoitus oli mainio ja porukka suuntasi heti ekana päivänä Sveitsin viemäriin, eli Baseliin. He tottuivat nopeasti värikkääseen "leikkirahaan" ja hintoihin ja saivat matkan aikana myöskin kuulla tietoja Sveitsin vilkkaimasta "Strichistä" Oltenissa. Italialaisen ciccolo-tarjoilijan tuomien kaljojen ääressä oli helppo hymyillä,

"leikkiraha" HA!

Toisena päivänä oli ohjelmassa paljon Sveitsin historiaa. Kahden tunnin laivamatkalla Luzernista kohti Treibiä nautittiin mm. herkullisista juustoista ja auringonpaisteesta. Vaellus Rütlille alkoi jyrkällä nousulla, josta reissuun vähäksi aikaa mukaan liittynyt seurallinen kissa teki heti paljon kevyempi. Paikallisen maatilan lehmät voivat nauttia radion tarjoamasta musiikista kun tälle matkustelevalle opiskelijaporukalle taas riitti puhuttavaa ja naurettavaa ihan muutenkin näin korkeuseroja ylittäessä. Perinteisen alppimakaroniannoksen (lisukkeena Apfelmus!) jälkeen pidettiin levähdystauko kuuluisalla Rütliwiese:llä, missä vuonna 1291 ensimmäiset kolme kantonit perustivat Sveitsin valaliiton. Matkajohtajan pitämän hissaopetuksen jälkeen suunnattiin takaisin Luzerniin maistelemaan kaupungin parhaita Schnitzelbroteja ja tutustumaan viehettävään vanhakaupunkiin. 

Kyllä tänne kelpaa valtion perustaa... 

Manun hissatunti Rütliwiese:llä

Kolmas päivä alkoi pitkällä junamatkalla kohti Lugano. Sveitsin aurinkotuvassa hämmästeltiin ihmeellisen näköisiä palmuja, käytettiin paikallista wc-tarjontaa törkeästi hyväksi ja annettiin D-vitamiinien valuta syvälle ihon alle. Läheisellä Monte Bre:lla nautittiin maisemista ja ruoista. Terassilla hämmästelivät aluksi miksi Benvenuton jälkeen kyltissä luki Tervetuloa. Selvisi että paikan omistajan vaimo on suomalainen, ja yllättävän nopeasti tämän miehensä oli oppinut ulkoa seinän takana hyvän ruokahalun toivottamisen suomen kielellä. Takaisin kaupungissa matkanjohtajan suhteiden kautta pääsivät nuoret ja reippaat opiskelijat tutustumaan sveitsiläisiin opiskelijoihin ja saivatpahan kaupan päälle ilmaiset kaljat. Lämpötila nousi reilusti yli 25 ja näin ollen jalkakylpy purossa, bikini- ja kaljamahakroppien esitteleminen julkisella paikalla sekä monen jäätelöannoksen nauttiminen olivat sopivaa ajankäyttöä Sveitsin italiankielisessä eteläpäässä. Asemakaupasta junaan napattiin mukaan paikalliset roseviinit ja sitruunalimsa Gazosa limone. Näillä eväillä kahden ja puolen tunnin junamatka läpi ihmeellisiä kiertonousutunneleita taittui heti paljon helpommin. Väsyneinä mutta onnellisena mentiin Luzernin päässä nukku... ööh ottamaan kaljaa.

Puheenjohtaja huolehtii Umlautin uudesta työsuhdeautosta

Monte Bré:llä.

Huh onpa kuuma...     ilma, siis!

Sulautuminen paikallisväestöön

Paikallista roséviiniä, sitruunalimsaa, juustoa, makkaraa ja sipsiä. Lähiruoka njamm!

Junamatkailu voi olla rankkaa...

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä ohjelmassa oli matka Engelbergiin. Jo bussissa nuoret hämmästelivät intialaisten turistien määrä, mutta Engelbergissä Titlis-vuoren hissien ala-asemassa alkoi kaikille olla selvä, että tästä voi tulla hyvinkin jännä reissu. Nousun väliasemien vessat tutkittiin perinpohjaisesti ja gondoliosuuden aikana kerrattiin eri maiden ja kantoneiden lippuja. Ylhäällä Titliksellä, eli 3020 metrin korkeudessa luntaa ei sen kummemmin ihmetelty, kun ympärillä riitti alppien mahtavia huippuja ihailtavaksi. Cliff-walkilla väistettiin ahkerasti kuvia ottavia aasialaisia ja jäätikköluolan uumenissä ihmetelttiin sinisessä valossa luonnon muodostamia kauneuksia (ei siis pelkästään reissussa mukana olleita naisia). Ryhmäkuvia otettiin kovaan tahtiin, mutta maisemien ihailua vei suurimman osan ajasta huipulla. Tämänkin rakennuksen vessat käytettiin ahkerasti ja eri kerroksien vessajonot verrattiin tarkasti. Vuorella oli tämän reissaavan suomalaisryhmän lisäksi lähinnä aasialaisia turistiryhmiä. Ja niitä oli paljon! Paluumatkan hissijonossa matkanjohtaja antoikin äännekkäästi ymmärtää, että häntä vituttaa, mitä kiltit ja hyvin koulutetut reissaajat ymmärsivät ohjeeksi spontaaniseen vitutuslauluun. Ikävä kyllä aasialaisten matkanjohtaja sekä hänen seuralaiset innostuivat tästä yhä enemmän ja homma päättyi loppujen lopuksi itse hississä laulettavaan vitutuslauluun sekä intialaisen vastineen joukkotoistoon, jota molemmat vituttivat ennen kaikkea hissin kuljettajaa. Paska reissu joka kusahti, mutta sentään oli gondolissa patukkaa tarjolla... ;)

Engelberg 1000 m.ü.M.

Varjogroupie

Lapset tykkää

#korkeuseroja

Jäätikön sisällä, hyvin hämmentävää!

Hississä oli ahdasta, kiitos aasialaiset, mutta meillä oli silti hauskaa ;)

Alas matklaiset kuitenkin pääsivät ja hyppäsivät heti bussiin, junaan ja toiseen junaan ja yks kaks olivat jo Bernissä. Väsyneet ja nälkäiset suomalaiset innostuivat laajasta Röstitarjonnasta vanhassakaupungissa ja söivät kiltisti esim. juuston, kinkun ja kananmunan alle haudattuja ja voissa paistettua maaomenalastuja hyvän, paikallisen Gurten Bierin kera. Bundeshausin edessä väsynyt ryhmä ihasteli niin maisemia kuin aurinkopaistetta. Pienessä maassa samana päivänä on mahdollista käydä hyvinkin erilaisissa paikoissa. Monet ryhmäläiset ihastuivat Berniin matkajohtajan tavoin ja yhteisen drinkin ääressä ruvettiinkin jo kertamaan tapahtunutta. Kotimatkalla sveitsiläinen valkoviini maistui junassa sellaisenaan samoin kuin hostellissa juustojen, makkaran ja oluen kera. Parasta oli kuitenkin huikea seura.

uuh...

E guete! :) 

Bundeshausin "terassilla". Bern on kaunis <3

Zytgloggeturm

Matkalaiset Bundeshausin, eli Sveitsin parlamentin ja hallitusrakennuksen edessä.

Matkajohtajan on pidettävä aina huolta matkaseuran viihtyvyydestä, nesteytyksestä, ravinnosta, vessakäynneistä ja, ai niin, tavaroista...  

Maanantai olikin sitten jo viimeinen päivä. Väsyneenä ja hieman surullisinä nuoret lähtivät Zürichiin viimeiselle yhteiseille kaupunkikävelylle ja jätskille tällä reissulla. Special guestit Ranskasta ja Saksasta jättivät porukan jo aiemmin ja nyt oli matkajohtajan paikka jättää laumansa ja antaa heidän käyttää omia siipejään kotilennolla Suomeen.

Ja jos siivet eivät muuten kanna, nii käytä sveitsiläistä ilmaa hei! 

Kyllä he vielä takaisin tulevat ;) Ihan varmasti!


Kiitos kaikille, jotka teitte tästä reissusta uskomattoman hauskan! Suuri kiitos Martalle, Essille, Jennille, Sariannalle, Mialle, Petrille ja Tommylle!

Schweizer Nationalsport!

Ein kleines Stück Schweizer Landeskunde. Vor etwas mehr als zwei Wochen fand in Burgdorf das sogenannte Eidgenössische Schwing- und Älplerfest statt. Dieses Ereignis findet nur alle drei Jahre statt, wobei drei typisch schweizerische Sportarten ausgeübt werden: Schwingen, Hornussen und Steinstossen. In erster Linie dreht sich das ganze Fest jedoch um das Schwingen, worum es auch in diesem Blog-Eintrag gehen soll.

Das Eidgenössische Schwingfest ist das wichtigste Fest dieser Sportart. Dabei wird jeweils der Schwingerkönig gekürt, welcher als Preis u.a. einen Muni, also einen Stier erhält. Das Eidgenösissche Schwingfest wird seit dem Jahre 1895 regelmässig veranstaltet. Die provisorisch aufgestellte Arena bot Platz für über 50'000 Zuschauer. Auf dem Festgelände wurden rund 300'000 Besucher gezählt, dabei wurde rund um die Uhr Alkohol verkauft, Schlägereien gab es aber keine. Die Schweizer feiern anlässlich dieses Festes jeweils sich selbst, ihr Land und die Kultur des Schwingens sowie weitere Traditionen. Ein riesiges Volksfest!
http://de.wikipedia.org/wiki/Eidgenössisches_Schwing-_und_Älplerfest

Doch worum geht es beim Schwingen? Die Sportart ist uralt und eine Art Ringen, bei welchem an bestimmten Hosen gelupft wird, daher auch die Bezeichnung Hosenlupf. Geschwungen wird jeweils in einem Ring aus Sägemehl, und die Schwinger tragen speziell dafür gefertigte Schwingerhosen.

Auf die genauen Regeln will ich hier jetzt nicht eingehen, weil ich sie selbst immer wieder vergesse. Der Wikipedia-Artikel hilft bei Interesse gerne weiter. Man achte jedoch auf die verhältnismässig schönen Kleider, welche die Schwinger während des Wettkampfes tragen. Geschwungen wird solange bis einer der beiden Kerle mit dem Rücken im Sägemehl liegt oder bis die Maximalzeit erreicht wird und der "Gang" als "gestellt" also unentschieden gewertet wird. Eine weitere Besonderheit ist, dass die Paarungen im Laufe des Wettkampfes von einer Jury bestimmt werden, es ist also nicht Zufall, gegen wen man schwingt. Die Schwingfeste werden also nicht im KO-Modus oder Ähnlichem ausgetragen sondern es existiert ein Punktesystem, durch welches dann eine Schlussrangliste erstellt wird.

Anlässlich des Eidgenössischen Schwingfests werden auch verschiedene traditionelle Bräuche der Schweiz vorgestellt und zelebriert. Dazu gehört zum Beispiel das Fahnenschwingen. Dazu nur dieses kurze Video vom Schwingfest 2010.

Solche heimatlichen Traditionen weiss man erst zu schätzen, wenn man sie schon längere Zeit nicht mehr erlebt hat. Dabei sind es genau solche Bräuche, welche eine Kultur ausmachen und ihre Zusammengehörigkeit fördern. Wer gerne noch mehr wissen möchte, bitte einfach nachfragen.