Bloggari esittäytyy: Eva aka. Mami

Moi,

mä oon Eva ja opiskelen saksaa. Umlautissa on tullut pyörittyä ihan opintojen alusta asti, eli monta vuotta, toimien vaihdellen tiedottajana, tuutorivastaavana, webmasterina, ympäristövastaavana, sihteerinä, tapahtumavastaavana ja varmaan jonain muunakin. Oon kehkeytynyt semmoseksi Umlautin viralliseksi äiti-henkilöksi, joka aina tarkistaa, että onhan kaikilla bussikortti mukana ja kurssi-ilmottautumiset hoidettu. Viime vuoden fuksit aina huutikin (ja huutaa suurin osa muuten edelleen) mamia, jos niillä oli asiaa.
Äidin tehtävissä oon myös kävelevä tietopankki, neuvonta ja infopiste, mutta se on oikeastaan aika hauskaa.

Odotankin tältä syksyltä eniten uusia opiskelijoita. Lukukauden ensimmäiset viikot tuutoroidessa on niin hauskoja, saa siinä itsekin vähän pehmeämmän laskun arkeen kesäloman jälkeen.

Rooli blogissa on ollut, ja tulee jatkossakin olemaan, yleispäivittäjä. En koe tarpeelliseksi ilmaista itseäni opintoasioista kirjallisesti, koska teen sitä suullisesti jo ihan tarpeeksi, mutta Umlautin tapahtumat ja muut hässäköinnit raportoin virkaintoisesti!

Ilosta syksyn odotusta,
<3:llä Eva, Efef, Mamselli

Bloggaaja esittäytyy: Mikael

Hei, nimeni on Mikael ja minä opiskelen saksaa. Oikeastaan opiskelen muitakin asioita, mutta olen ujo ja huono tekemään tunnustuksia. Voisin sanoa vastaavani elämäntavoiltani tyypillistä opiskelijaa: en oikein tiedä, mitä isona haluan tehdä ja omaan joukon mieltymyksiä, jotka hallitsemattomina johtavat aikaiseen hautaan. Minulla on myös voimakkaita mielipiteitä asioista, joista en tiedä oikeastaan mitään.

Olen harrastanut aikaisemmin blogi-kirjoittelua terapiamielessä, mutta en suosittele etsimään tekstejäni. Ne ovat happamia ja täynnä vihaisen nuoren miehen yskäisyitä. Erityisesti KOPO-asioista olen aikaisemmin kauhkonnut ja vauhkonnut. Kylvänyt pyhää vihaani kaikkia väärintekijöitä ja puritanisteja kohtaa. Ollut äkäinen. 

Tähän blogiin aion kuitenkin tuoda pehmeämpiä, dallaspullan tuoksuisia ja opiaattimaisen raukeita tekstejä. Sellaisia, jotka sopivat sopivasti höyryävän kahvin kylkeen viikonloppuaamuisin, kun aurinko paistaa ja mihinkään ei ole kiire. Niitä voi lukea pari kertaa kuukaudessa tai useammin, jos ryhdistyn ihmisenä.

Aion kirjoittaa pääosin suomeksi, koska pitkähkölle edenneistä opinnoistani huolimatta saksani sisältää välillä koomisiakin kömmähdyksiä, joita on näin positiivisessa ja hylkeen lailla rötköttävässä kontekstissa muutenkaan turha kylille huudella.

Umlautissa olen toiminut aiemmin varapuheenjohtajana. Tällä hetkellä kutsuvat opintovastaavaksi, (1/3) webmasteriksi ja oppiaineyhdyshenkilöksi. Tällä hetkellä proggiksinani on tämän blogin sisällön koordinoinnin kehittely ja oppiainekysely (johon myös sinun tulisi vastata). Tittelivirtaa on kuitenkaan turha pelätä: rennoilla ranteilla mennään. Ei stressiä. Keine Politik. Üblichkeit. Zen.

Tulen seuraavien viikkojen aikana luultavasti pääasiassa raportoimaan elämästäni alipalkattuna IAESTE-harjoittelijana Ruhrin seudulla. Suomeen palattua kirjoittelen luultavasti monista minua kiinnostavista ja edes (helevetin) etäisesti Saksaan liittyvistä asioista. Toivoisin tekstieni olevan lukijoilleni kuin lomakuvia tai hyviä ystäviä, joihin on miellyttävää palata yhä uudestaan. Yritän kutoa kasaan ajatusmattoja, joihin on mukava kääriytyä, kun opinnot ahdistavat ja maailma on kylmä.

Tämän kaiken lupaan sinulle, lukija hyvä. Et kai pahastu, jos välillä myös valehtelen sinulle?

Rakkain terveisin,

Mikael Bertus