Pieniä vihreitä mietteitä

Terveisiä Umlautin ympäristövastaavalta


Oletko hetkeen pysähtynyt miettimään jokapäiväisten valintojesi ympäristövaikutuksia? Arkielämässä on helppoa vähentää aiheuttamaansa ympäristökuormitusta, kun alkaa kiinnittää huomiotaan aluksi pieniin asioihin.


Mitä ympäristöystävällisiä valintoja olen tänään itse tehnyt?

Kuljin julkisella liikenteellä yliopistolle.
HSL:n hiilidioksidipäästölaskurin mukaan 3 kilometrin pituisella koulumatkallani säästän vuositasolla n. 162 kg hiilidioksidipäästöjä verrattuna autoiluun. Päästöjen vähennys riippuu tietenkin matkan pituudesta sekä käytettävästä kulkuneuvosta (metro, raitiovaunu ja juna ovat hiilidioksidipäästöttömiä), mutta kymmenten matkustajien käyttäessä samaa kulkuneuvoa saastutamme ympäristöä huomattavasti vähemmän, kuin jos kaikki kulkisivat omilla autoillaan.

Valitsin kasvisruuan Unicafessa.
Tiesitkö, että lihatuotannossa syntyy jopa monikymmenkertaiset kasvihuonekaasupäästöt vihannesten tuotantoon verrattuna? Lihatuontanto vie myös enemmän maa-alaa alkuperäisluonnolta ja muun ruuan tuotannolta kuin kasvisten viljely.
Ilmasto-opas.fi-sivuston taulukko eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista (Taulukko 1)

Ostin kotimaisia tomaatteja ulkomaisten sijaan. Pakkasin ne maatuvaan biopussiin. Ostin myös luomusalaattia. En ottanut muovipussia kaupasta, vaan pakkasin ostokseni kangaskassiin.
Muovipussien käyttöä on helppo vähentää. Tulee hyvä mieli, kun ostaa kotimaisia tuotteita, jotka eivät ole kiertäneet ympäri maailmaa. Tai kun ostaa luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa, jonka tuotannossa ei ole käytetty ympäristölle haitallisia keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita.

Otin puhelimen laturin irti seinästä, kun akku oli täynnä.
Pieni energiansäästö per henkilö, mutta Vattenfallin energiayhtiön mukaan Suomen kännykät yhteenlaskettuna tällä pienellä teolla voisimme säästää yhteensä saman verran sähköä, mitä kuluu n. 40:ssä sähkölämmitteisessä omakotitalossa vuoden aikana.

Tarvitsin uuden takin - ostin sen kirpparilta.
En ole mikään pyhimys, toki ostan vaatteita myös uutena. Mutta aina kun mahdollista, pyrin kierrättämään myös vaatteita ja ostamaan niitä käytettyinä.

Lajittelin roskani seka-, bio-, paperi- ja kartonkijätteisiin.
Jätteiden lajittelu on vain pieni vaiva, mutta se säästää raaka-aineita ja pienentää kaatopaikkojen jätevyöryjä.


Myös sinä pystyt helposti omilla, arkisilla valinnoillasi vaikuttamaan ympäristön suojelemiseen. Pieni on suurta!

Dr. Georg Gimpl: 26.05.1949 - 10.10.2014

Viikko sitten meidät tavoitti järkyttävä sähköposti: opettajamme Georg Gimpl on kuollut.

Kotonaan Itävallassa tutkimusta tekemässä ollut Gimpl oli saanut yllättäen sairaskohtauksen ja menehtynyt. Viestiä oli vaikea ymmärtää ja ottaa todesta.

Metsätalon viidennen kerroksen käytävä menetti kirkkaimman tähtensä, pitkin askelin harppovan herrasmiehen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi.

Georg Gimpl tuli jokaiselle opiskelijalle tutuksi heti perusopintojen Itävällan maantuntemuksen kurssilla, sekä aineopintojen kirjallisuushistorian parissa. Toiset olivat aivan haltioituneita tästä nopeasti puhuvasta, innostuneesta ja ympäriinsä huitovasta miehestä, joka aiheutti intensiivisellä otteellaan toisille pakokauhua. Siitä voidaan kuitenkin olla yksimielisiä, että Gimpl oli ainutlaatuinen!

Kirjallisuuden ja kulttuurin ihmisenä hän jättää saksan oppiaineeseen valtavan aukon, jota ei niin vain täytetä, vaikka hänen tilalleen joku uusi opettaja palkattaisiinkin. Gimpl teki opetuksestaan aina omansa näköistä, innostui itse ja pyrki innostamaan oppilaitaan. Omien sanojensa mukaan opetuksen tuli myös viihdyttää, ja sitä se toden totta tekikin!

Itse löysin juuri Gimplistä itselleni sellaisen kunnioitettavan hahmon, jonka halusin omalla panoksellani tehdä ylpeäksi. Odotin kuin kuuta nousevaa seuraavalla viikolla alkamassa ollutta Itävaltalaista kirjallisuutta käsittelevää kurssia, joka nyt enää kummittelee ikävästi Web-oodin listoilla. Näin jo sieluni silmin sen ilon hetken, kun pääsen esittelemään graduni hänelle ja keskustelemaan aiheesta, vaikka hänen ei edes ollut tarkoitus toimia graduohjaajanani. Hän olisi silti suurella sydämmellä kuunnellut, pohtinut kanssani ja neuvonut, koska sellainen hän oli.

Yliopistolla hyörii ja pyörii loputtomasti ihmisiä. Opiskelijoita tulee ja menee, valmistuu ja keskeyttää. Gimpl jaksoi silti välittää meistä, yksilöinä. Hän ei koskaan ollut liian kiireinen vaihtaakseen muutamaa sanaa. Hän muisti ihmisten nimet sekä kasvot. Ainutlaatuinen hahmo siinäkin mielessä.

Torstaina 16.10 Metsätalolla pidetty muistotilaisuus oli vaikuttava, sillä paikalle kertyi hänen lukuisia ystäviä ja kollegoita. Saimme kuulla kauniita sanoja, jotka eivät kuitenkaan helpota tätä surua.
Menetimme meille niin monella tavalla tärkeän henkilön, aivan liian varhain ja aivan liian yllättäen.

Ruhe in Frieden, Georg.

Grillstammtisch 2014

Umlautin kesän huipputapahtuma oli eittämättä parin viikon takainen Grillstammtisch. Grillistammarissa makkarat paloivat, ihmiset jäätyivät ja koiranpennut saivat monta sylillistä hellyyttä.

Ihana hallituksemme ei unohda umlautilaisia kesälläkään: pistimme pystyyn perinteisen (est. 2013) Grillstammtischin Lauttasaaren Kasinonrannalle, mikä veti paikalle mukavasti tuttuja naamoja. Erityisesti edellisvuoden fukseja osallistui grilli-iltaan sankoin joukoin, ja Umlautin hallitus toivookin syksyn uusilta fukseilta yhtä ihailtavaa aktiivisuutta... ;)

Hankimme tapahtumaa varten Umlautille oman pallogrillin, joka toimi kuin unelma. Grillimaestromme Manuel valmisti meille vaikka mitä: makkaraa, vegechorizoa, maissia, ananasrenkaita, halloumia... jopa vaahtokarkkeja! Syöminkien välissä kahlasimme matalassa ja lämpöisessä merivedessä, tuli ihan kesäfiilis.

Auringon laskiessa ja ilman viiletessä olimme jäätyä paikoillemme, mutta mölkkykisat ja kiertävä kurkunkostuke pitivät meidät lämpimänä. Sydämiä sulattivat kuitenkin vasta loppuillasta paikalle saapuneet yllätysvieraat, eli Maijun koiranpentulauma. Kyllä kannatti taas osallistua!

Kun kylmyys iski, grilli oli kuumaa kamaa

Aww!

Berliinin baarikulttuuri - pieni selviytymisopas

Tämän ollessa ensimmäinen tekstini Umlautin blogiin esittelen itseni lyhyesti. Hei, olen Essi, kuluneen vuoden Umlautin fuksi ja nykyisen hallituksen jäsen, toimin ympäristö- sekä kulttuurivastaavana ja apuna mm. bileiden järkkäämisessä.

Kävimme kevään perioditauolla Saran (Umlautin tapahtumavastaava, fuksikaverini) kanssa tärkeällä oma-aloitteisella kulttuuriekskursiolla tsekkaamassa Berliinin yöelämää. Tässä olisi teille muutamia vinkkejä tämän elämää sykkivän pääkaupungin baarikulttuurista:


BERLIININ BAARIKULTTUURI - pieni selviytymisopas

Berliinin baarielämä on vilkasta, oli sitten arki tai viikonloppu. Parhaat biletyspäivät ovat torstaista lauantaihin, mutta viikon jokaisena päivänä löytyy kaupungista varmasti menoa. Juomat ovat halpoja (jekkushotit ja bisset 2-3e) myös tasokkaissa baareissa.

Biletiimi Essi und Sara

Klubit

Pienemmissä paikoissa ei yleensä ole sisäänpääsymaksua, mutta klubeille päästäkseen joutuu sen sijaan usein pulittamaan noin kympin. Berliinistä löytyy monenlaisia klubeja: pienempiä, Helsingin mittakaavassa "tavallisen" kokoisia baareja sekä jättimäisiä kymmenen kerroksen bileluolia. Ikärajat vaihtelevat, mutta moniin paikkoihin pääsee sisään ainakin 20 vuoden iällä.

Berliinissä useat klubit noudattavat mielivaltaista sisäänpääsypolitiikkaa, eli osaan ns. "parhaista" ja erikoisimmista baareista on vaikeaa päästä sisään. Portilla ihmisiä käännytetään takaisin kotiin, mikä on harmillista. Olen kuullut huhuja, että ei saisi olla liian turistin oloinen, eli saksan kielitaito on kultaa näissä tilanteissa (hyvä motivaattori opinnoille!) ja porukassa tulisi olla sopivassa suhteessa sekä miehiä että naisia. Me Umlautin tytöt onnistuimme ja pääsimme sisään erääseen legendaariseen klubiin nimeltä Salon zur wilden Renate, oli jonottamisen ja jännittämisen arvoista!

Jos mielit tanssimaan, tsekkaa nämä:

• Berghain Friedrichshain - Kuuluisa erityisen vaikeasta sisäänpääsystä. En ole itse vielä vaivautunut kokeilemaan onneani, mutta salaperäisen huuruinen klubi houkuttaa...
• Watergate Kreuzberg - Suosittu iso klubi Spree-joen varrella, isoja DJ-nimiä. Hieno terassi veden äärellä. Sisäänpääsy voi olla hankalaa.
• Salon zur Wilden Renate Friedrichshain - Upea, vanha, jo hieman ränsistynyt talo, joka viikonloppuna täyttyy bilettäjistä. Sisustus omaperäinen ja mielenkiintoinen, hauska ja värikäs sisäpiha, tanssilattia savuinen. Yläkerrassa tanssitaan tai makoillaan sängyssä ja sohvilla, alhaalla hengaillaan baarin puolella. Sisäänpääsy hankalaa, muttei mahdotonta. 
• Rosi's Friedrichshain - Pienehkö klubi, usein indie-elektro-tyyppistä musiikkia. Huokeat hinnat, tilava tanssilattia ja mukava sisäpiha. Varma sisäänpääsy.
• Cassiopeia Friedrichshain - Pienehkö, hiphop-pop-dancehall-meininkiä ja vuosilukuteemailtoja. Varma sisäänpääsy.
• Postbahnhof Friedrichshain - Useampikerroksinen jättiklubi, jossa riittää huoneita monelle eri musiikkimaulle. Myös isoja tapahtumia, mm. opiskelijabileitä. Helpohko sisäänpääsy.
  
  
  

  

  Hätäinen kuva Wilde Renaten sisäpihalta - "keine Fotos bitte!"

Istuskelubaarit ja kahvilat

Pienempiin baareihin ja Kneipeihin ei ole sisäänpääsymaksua. Niitä on joka kulmassa, yllättävissäkin paikoissa: joskus kadulle päin ei huomaa lainkaan, että vieressä on baari. Kokeile siis onneasi ja avaa vastaantulevia ovia, siellä takana saattaa olla salainen baari - ihan tosi! Tällaiset pienet piilobaarit ovatkin yleensä niitä kaikkein parhaimpia löytöjä.

Monia kivoja istuskelubaareja löytyy ainakin Friedrichshainin ja Kreuzbergin alueilta, esim. Warschauer Straßen ja Kottbusser Torin asemien läheltä.

Berliinissä on myös useita mukavia shishabaareja. Olen itse käynyt muutamassa, mutta nimiä en muista - kannattaa googlettaa, jos kiinnostaa.

Jos kaipaat rentoa istuskelua, kokeile näitä:

• Weinerei Prenzlauer Berg - Tunnelmallinen viinibaari ja ravintola, jossa maksat tyhjästä viinilasista pienen summan, jonka jälkeen saat käydä itse täyttämässä sitä niin paljon kuin halajat. Ruokaakin on tarjolla. Lähtiessä maksat lasikulhoon sopivaksi näkemäsi summan.
• Fire Bar Mitte - Rauhallinen ja kotoisan tunnelmallinen pieni luola maan alla. Baari voi olla vaikea löytää, mutta paikka on ihana ja hinnat todella halvat.
• Kptn Friedrichshain - Kiva hengailumesta huokeilla hinnoilla, yksinkertaisia drinkkejä. Paikalla myös DJ ja takana pieni tanssilattia.
• Mein Haus am See Mitte - Kahvila/baari, jossa hienot sisustusratkaisut: voit istua mukavilla sohvilla tai isoilla portailla baarin perällä. Tunnelma on kotoisa ja miellyttävä. Usein myös livemusiikkia iltaisin.
• Bahamas Prenzlauer Berg - Pieni cocktailbaari, jonka lattiat täynnä hiekkaa. Kaikki cocktailit vain 4 euroa, laaja valikoima.
• Barbie Deinhoff's Kreuzberg - Ilotaloa muistuttava, mielenkiintoinen sisustus, queer-meininkiä. 
• Spielwiese Friedrichshain - Lauta- ja seurapeleihin keskittynyt kahvilabaari, valikoimassa satoja pelejä.
• Paloma Bar Kreuzberg - Kottbusser Torin lähistöllä oleva piilobaari, josta mukavat näkymät. Taisi löytyä Kaisersin vierestä, portin takaa ja rappuset ylös?

Fire Bar

Barbie Deinhoff's

Mein Haus am Seen diskovessa

Lennot saimme todella halvalla Airberliniltä, 90 eurolla edestakas per naama. Yleensä menopaluulennot Berliiniin maksavat n. 100-200 euroa, mutta lentoyhtiöillä on tarjolla hyviä tarjouksia aika ajoin, jos lennot on mahdollista varata n. 2-3 kk ennen matkaa. Viel Spaß!

Sara ja Essi kiittää ja kuittaa!

Jetzt wird gekückt!

Haa, ensi viikonloppuna Umlautilta lähtee taas edustus Tampereelle, akateemisen kyykän mm-kisoihin!

"Lahjattomat treenaa", ja siksipä meillä olikin viime viikonloppuna kovat treenit. Kukaan meidän joukkueesta ei ollut nähnytkään karttua viime vuoden skabojen jälkeen, joten ihan tarpeeseen tulikin.
Onneksi otamme tällaiset arvokisat vaaditulla vakavuudella ja lähdemme asenteikkaana peileihin: yksi erä viimeksi voittaneina aiotaan nyt voittaa peräti yksi peli. Toivottakaa onnea ;)

                     Loppukevennyksenä vielä maistiainen kovasta reenistä á la Umlaut.

Tarinoita fuksiaisista Teil 3 & 4

Prologi:


Vuonna 1973 maailman öljyntuottajamaat päättivät korottaa öljyn hintaa. Tästä seurasi koko läntistä maailmaa ravisuttanut talouskriisi, jonka vaikutukset ulottuivat jopa hirmuisessa nousussa olevaan Länsisaksaan asti. Bretton Woods -järjestelmästä ja dollariin perustuvasta taloudesta luovuttiin, ja kritiikin määrä etenkin akateemisissa piireissä kasvoi.


Samalla länsisaksalaiset yliopisto-opiskelijat huomasivat, että heidän vaatimuksiaan ei kuultu. Opiskelijan ääni yliopistolla kaikui kuulemattomille korville pitkin tyhjiä käytäviä. Vain henkilökunta sai vaikuttaa opintojen muotoon.


Rajan takana kommunistinen yhteiselo ja tasa-arvoisten oikeudet alkoivat houkuttaa nyt, kun Itäsaksa oli tunnustettu ja liitetty YK:n jäseneksi. DDR tarjosi töitä kaikille, tasa-arvoisen palkkajärjestelmän ja mahdollisuuden nousta puoluerintaman huipulle. Willy Brandt oli tehnyt vahvaa työtä Saksojen välien parantamiseksi, mutta nyt hänen valtakautensa loppui vakoilusyytteiden vuoksi.


Uudeksi liittokansleriksi noussut Helmut Schmidt ei tyydyttänyt nousevan vasemmistolaisen nuorisoaatteen vaatimuksia, ja vallankumoustellisten vaikuttajien, kuten muusikko Wolf Biermannin ja näyttelijä-laulaja Nina Hagenin myötä halu muutokseen kävi yhä suuremmaksi.


Loikkaaminen rajan taakse oli kuitenkin haastavaa. Vuonna 1976 Itäsaksa kielsi maahanpääsyn monelta kulttuurivaikuttajalta, eivätkä kapitalistivanhempien opiskelijalapsetkaan olleet sen toivotumpia vieraita.



Rajan ali kulki kuitenkin reitti. Tätä maanalaista reittiä piti yllä opiskelijoiden etua ajava salaliitto nimeltään Umlaut ry. Umlaut tarjosi halukkaille, ja riittäviä kontakteja omaaville opiskelijoille ja taiteilijoille mahdollisuuden saavuttaa itäinen utopia. Reitti ei ollut kuitenkaan helppo. Monet jäivät kiinni, monia teloitettiin epäiltynä vakoilusta. Matkalla oli odotettavissa monia vastoinkäymisiä ja haasteita, joista vain motivoituneimmat selvisivät, toisinaan viekkautensa avulla, toisinaan taas voitelemalla oikeita virkamiehiä lahjuksilla. Tämä on näiden opiskelijoiden tarina.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tämä oli meille avartava kokemus elämästä ja kuolemasta. Kuljimme ylä- ja alamäet, kuljimme sokeina. Ylitimme veden, väistimme vesinokkaeläimet. Jouduimme jopa esiintymään Tuomas Renvallina. Venytimme itsemme äärimmäisiin sfääreihin. Turvauduimme mennein aikain suurmiehiin, Goetheen, Heineen. Jouduimme turvautumaan vaihdantatalouteen selvitäksemme. Erityisen tärkeää oli olla pudottamatta vihreää karvatuppoa. Kävimme läpi koko draaman kaaren, mutta teemme aina kaikkemme Umlautin eteen.

Die demokratischen Dirndl-Rastafaris kiittää ja kuittaa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Matkamme alkoi suuresta laatikkoseikkailusta, josta selvisimme kunniallisesti sokean seuralaisemme aiheuttamasta rasituxesta huolimatta. Seuraavaxi juotimme Manun känniin hupaisan pallopelin merkeissä. Tämän jälkeen loimme paikkansapitäviä ja toimivia käännöxiä mm. Zimbabwen, Kanadan ja Baltian sivistyskielist suomeen. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö meistä jokainen olisi kuin syntynyt kääntäjälinjalle.

Kääntämisen ja suuren vaatesekoilun välillä harjoitimme kapitalistisia luonnonlahjojamme vaihtamalla suoraan sanottuna surkean Saxa-aiheisen tarran Euroopan unionin yhteiseen valuuttaan. Saatiin yhteensä 5€, fuck yeah. Menestyneiden vaihtokauppojen jälkeen vuorossa oli patsaan ympäri ravaamista katu-uskottavissa asukokonaisuuksissa. Tästäkin selvisimme kunnialla ja taidolla. Matkalla seuraavalle rastille tuhlasimme vaivalla kokoon kasatun pääoman muoviseen torveen. Ylijäänyt raha meni hyväntekeväisyyteen. Seuraava rasti oli pantomiimiesitykset, jotka niin ikään suoritimme nopeasti ja onnistuneesti. Viimeisessä rastissa pelasimme Twisteriä iloisesti ja notkeasti ja lausuimme tajunnanräjäyttävällä tyylillä ja vimmalla kaunista saxalaista runoutta.

Loppuun mainittakoon vielä, että meidän lahjuxet oli parhaita ikinä

Epilogi:

Raskaan ja hikisen yön jälkeen väsynyt joukko läntisiä akateemikkoja raahautuu räsyisissä vaatteissaan hiljaiseen työväentaloon Leipzigin ulkopuolella. Yö on pilvinen, ja ilmassa leijuu jännittynyt tunne.


Onko tämä kaikki ollut turhaa? Mitä nyt seuraa? Nämä nuoret luottivat henkensä ventovieraiden käsiin, ja nyt kun kaikki on ohi, epäilys herää.


Ovi aukeaa kuitenkin lämpimään hymyyn. Täällä ei näy Stasia, täällä öiset vaeltajat kohtaavat Umlaut ry:n maanalaisen liikkeen toverit. Tarjolla on virvokkeita ja lämmintä kättä.


Ja nyt nämä pedagogisten, kirjallisuuden, kielitieteen ja käännöstieteen taitajat istuvat yhdessä pöydän ääreen ja saavat käteensä väärrennetyt passit. Heidän täytyy vain väkertää niihin allekirjoituksensa, ja paikka puolueessa on lähestulkoon varma.


Elämä Itäsaksassa on kuin ruusuilla tanssimista näille idealisteille. Täällä vallitsee tasa-arvo, täällä on jokaisella yhtäläiset oikeudet, ja täällä on puolue, joka suojelee jäseniään. Iltaisin tämä akateeminen eliitti kerääntyy television ääreen ja katselee murheissaan uutisia lännestä, missä heidän entiset ystävänsä turvautuvat väkivaltaan synkän syksyn 1977 langetessa. Kaikki olisi voinut olla toisin.


Nämä nuoret onnistuivat pakenemaan väkivaltaa kuoleman uhalla. He vaaransivat henkensä itsensä ja tovereidensa puolesta tuodakseen toivoa maailmaan rauhan keinoin. Ja vaikka he joutuivatkin pitämään menneisyytensä salassa aina vuoteen 1989 asti, se oli sen arvoista. Siksi näissä muistelmissaan he nostavatkin jälleen kätensä ja ristivät sormensa maanalaisen liikkeen ja puolueen, Umlautin kunniaksi.



Tämä oli tarina, jota sukupolvet kertovat vielä vuosia. Tämä oli tarina kahtiajakautuneesta maasta ja sen asukkaista, jotka huomasivat maan suurimmat epäkohdat, ja jotka tulevat nyt luomaan sen tulevaisuuden. Nämä ihmiset muistavat nuoruutensa ikuisesti: kaiken sen vaikeuden, sen pelon, ja sen epätoivonkin häämöttäessä heränneen toivonkipinän, joka syntyi sydämeen nukkuvan toverin hymyä katsellessa. Me olemme olleet onnekkaita, ja me, me jatkamme elämäämme onnellisina.