Hei, tässä viidennen vuoden opiskelija Riitta kirjoittelee
Paderbornista ja jakaa vaihtomietteitään, herätellään blogia tänäkin vuonna
vähäsen.
Yleinen totuus on, että vaihto on parasta. Kyseinen ajatus
ahdisti minua todella paljon ennen vaihtoon lähtöä, ja kaikki jotka minut
tuntevat, muistavat ikävä kyllä liiankin hyvin, kuinka vaikeaa tänne lähteminen
minulle oli. Pyydän tässä kaikilta anteeksi, että annoin negatiivisuudelle kaiken
vallan. Häpeän valitustani ja toivon, että kaikki unohtavat sen. Totuus on,
etten tosiaan koskaan halunnut lähteä vaihtoon, ja ajatus hirvitti minua
todella paljon. Tämä teksti ei kuitenkaan ole negatiivinen tai ainakaan semmoiseksi
tarkoitettu! Tämä ainakin yrittää olla hieno comeback-selviytymistarina ja
rohkaista muita minun kaltaisiani, joita vaihdon harkitseminenkin on
ahdistanut.
En siis halua pelotella ketään vaihdosta, päinvastoin.
Haluan jakaa erilaisen vaihtokokemuksen ja levittää sanomaa, ettei vaihto itsessään
ole maailman siistein juttu, ettei kukaan pettyisi liikaa vaihtoon mennessään.
Monille vaihto on ollut ihan parasta ja sehän on loistavaa, olen iloinen heidän
puolestaan. Tunnen kuitenkin todella monta ihmistä, joiden vaihtoaika ei
tosiaan ole ollut edes kivaa, päinvastoin, ja osa heistä on ollut siitä todella
pettynyt. Tältä haluaisin ihmisiä suojella. Eräs umlauttilainen ystäväni sanoi
hyvin, että vaihto on juuri niin kivaa kuin siitä itselleen tekee. Nämä viisaat
sanat on hyvä muistaa! On muutenkin täysin ok, jos alussa pelottaa ja
jännittää, mutta olen elävä todiste siitä, että kyllä sinne vaihtoon kuitenkin
voi lähteä. Pelot voi voittaa ja todeta tyhjiksi. + Jos vaihdossa ei olekaan ihan
niin kivaa, kuin kaikki sanovat ja odotit, sekin on ok ja normaalia, varmasti
silloinkin oppii kuitenkin paljon ja vaihto on aina väliaikainen!
Valtaosa niistä kuulemistani upeista vaihtotarinoista on täynnä
lukuisia vaihtarikavereita ja klubitusta. Siinä ei tosiaan ole mitään vikaa,
mutta haluan tässä kertoa omasta hyvästä vaihtokokemuksestani, joka on ollut täysin
erilainen.
Oma vaihtokokemukseni on ollut tähän mennessä yllättävän jees,
kuitenkin uskoakseni aika erilainen kuin ne kokemukset, joista olen monilta
vaihtoon menneiltä kavereiltani kuullut. En ole tutustunut täällä juuri
kehenkään, en yhteenkään vaihtariin. Tutustuin sattumalta yhteen paikalliseen Helsingissä
viikko ennen tänne lähtöäni, ja hänen kauttaan olen tutustunut muutamiin
saksalaisiin. Olen siihen erittäin tyytyväinen, koska aina halusinkin tutustua
juuri saksalaisiin, joiden kanssa voisin puhua saksaa. Heidän luokseen on myös
helpompi tulla myöhemmin mahdollisesti Saksaan kylään, koska he asuvat niin ikään
Saksassa.
Pidän Paderbornista todella paljon, koska se on pieni, söpö
ja helppo ottaa haltuun. Nätti ja perussaksalainen kaupunki. Suomalaisen näkökulmasta
Paderborn ei kuitenkaan ole mitenkään kauhean pieni paikka, ainakin minulle
täältä löytyy ihan kaikki, joskin Ikea olisi ollut patjoja etsiessä mukava, ja Sealifen
tyyppinen akvaario olisi jees, koska olen kalafani. Olen löytänyt aivan loistavan ja halvan salin, vakiuimahallini
on iso ja monipuolinen, ja siellä on Helsingin uimahalliruuhkaan tottuneena naurettavan
väljää. Kantisbaarit ja -ravintolat on ollut helppo löytää, kun valinnanvaraa ei
ole liikaa. Rakastan sitä, että joka paikkaan pääsee kävellen, en ole uhrannut
bussiaikatauluille ajatustakaan. Jalkapalloakin olen toki käynyt katsomassa!
Vapaa-ajallani olen 90% yksin, treenaan paljon (intohimoni)
ja mikä tärkeintä, teen gradua. Vaihtoon hakiessani heti alussa suunnitelmani
ja tavoitteeni oli saada vaihdossa gradua mahdollisimman paljon edistettyä,
koska elämäni Helsingissä on niin hektistä. Tunnen itseni, kotona graduun
keskittyminen olisi äärimmäisen vaikeaa. Täällä graduttaminen on sujunut
yllättävän hyvin, se on parhaimmillaan jopa hauskaa ja olen löytänyt oikean
kiinnostuksen aihettani ja työtä kohtaan. Sitä en olisi koskaan uskonut. Voimaa
antaa ajatus siitä, että mitä enemmän täällä saan aikaan, sitä vähemmän aikaa
gradu syö kotona, kun voin taas olla rakkaitteni parissa. :) Tämä saattaa kuulostaa pervolta, mutta suosittelen sydämellisesti tutkielmantekoa
vaihdossa! :D Minulle se ainakin selkeästi sopii.
Olen siis suunnitellut vaihtokesäni todella hyvin itselleni
sopivaksi, ja se on onnistunut hyvin, olen siitä todella ylpeä. Koska elämäni Helsingissä
on niin kiireistä, tekee varmasti todella hyvää, että olen täällä voinut
keskittyä täysin itseeni. Uskon, että on myös ollut hyvä, etten odottanut
vaihdolta liikoja.
Se, mitä eniten pelkäsin ennen vaihtoon lähtöä, oli
läheisten jättäminen niin pitkäksi aikaa, mutta siitäkin olen selvinnyt ihan
hyvin. Skypen käyttöä ei ollut vaikea oppia ja se toimii hyvin. Ikävää
lieventää huomattavasti myös se, että minulla on näköjään jäätävä määrä aivan
upeita ystäviä ja läheisiä, koska minun ei tarvitse olla täällä yksin kuin puolet
vaihtoajasta. Vieraita on tulossa/ jo käynyt yhteensä n. 15, osa yksin, osa
ryhmissä, osa lyhyeksi ja osa pidemmäksi aikaa. Siitä olen todella innoissani
ja kiitollinen. :) Olen myös käynyt moikkaamassa toisia
vaihdossa olevia germanistikavereita, ja olen ehtinyt tehdä jo vaikka mitä hauskaa ja ikimuistoista
heidän ja vierailijoiden kanssa.
Mieleenpainuvinta tähän mennessä koko vaihtokokemuksessa on
ollut Tough Mudder NRW-mutaestejuoksutapahtumaan (18km, 22 jännää ja hauskaa estettä) osallistuminen saksalaisen
kaverini kanssa. Siellä ylitin itseni monta kertaa, ja olen siitä ylpeä.
Paremman sanan puutteessa se oli todella siistiä! :D
Siis iloisena ja rohkaisevana pääpointtina; jos ihminen,
joka ei omien sanojensa mukaan koskaan halunnut tai uskaltanut läheä vaihtoon, voi selvitä siellä näinkin
hyvin, voin suositella vaihtoon lähtöä lähes kaikille!
