Hallitustoiminnan monet kasvot

Umlautin hallituksen 2015 valtakausi on päättymässä ja taas kerran on aika uusien vastaavien valinnalle. Mitä hallituksessa oleminen oikeastaan tarkoittaa? Mitä se antaa ja mitä ottaa? Kannattaako lähteä mukaan jo fuksivuotena? Kysytään hallituslaisilta itseiltään: Mia, Riitta, Petri, Isa ja Manuel kertovat, millaisia erilaisia taipaleita he ovat toimintaan mukaan lähdettyään saaneet kokea. Lisätietoa toiminnasta kiinnostuneille HUOMENNA TORSTAINA 3.12. järjestettävässä hallitusinfossa, Metsätalon ainejärjestötilassa (B208) klo 18.00 !

Mia Jouhki

1. Kuka olet? Mitä opiskelet ja monettako vuotta?
- Olen Mia, ja opiskelen saksan kääntämistä toista vuotta.
2. Milloin aloitit Umlautin hallituksessa?
- Fuksivuonna. Tulin paikkaamaan vaihtoon lähtenyttä sihteeriä, ja sille tielle jäin.
3. Mikä on toteemieläimesi?
- Kissa.
4. Mikä on hallituspestisi tällä hetkellä ja mitä tehtäviisi kuuluu? Oletko toiminut myös muilla vastaavuusalueilla?
- Olen yhä Umlautin sihteeri ja vastaan kokouspöytäkirjojen laatimisesta ja hallituksen sähköpostilistalle lähettämisestä. Lisäksi olin tänä syksynä tuutorivastaava, eli pidin huolta Umlautin tuutoritoiminnasta (ainakin nimellisesti).
5. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? Onko toiminta ollut sellaista kuin odotit vai onko tullut yllätyksiä?
- Kuten aiemmin sanoin, lähdin mukaan paikkaamaan vaihtoon lähtenyttä sihteeriä. Huomasin viihtyväni hallituksen riveissä erinomaisesti, joten jatkoin seuraavallekin kaudelle. En oikeastaan ollut tiennyt, mitä odottaa hallitustoiminnalta, joten kokemus on ollut erittäin positiivinen, koska hallituksessa on kivaa.
6. Vaatiiko hallituksessa toimiminen paljon työtä ja aikaa?
- Riippuu vähän. Jos tapahtumia ei ole, hallitustoiminta ei ole kovin työlästä, mutta tapahtumien alla tekemistä on tietenkin enemmän.
7. Oletko ollut aktiivisesti mukana myös muiden järjestöjen toiminnassa?- Olen yrittänyt, mutta... ei, enpä oikeastaan.
8. Paras muistosi hallitusajaltasi?
- Mökkireissu, jonka teimme hallituksen kanssa heinäkuussa. Oli todella hauskaa viettää kokonainen viikonloppu porukalla saunoen, uiden ja grilliruokaa syöden. Myös tämän vuoden germanistipäivien järjestämisestä on jäänyt positiivinen mieli, ne kun onnistuivat niin hyvin!
9. Nähdäänkö sinut vielä ensi vuoden hallituskokoonpanossa?
- Ilman muuta.
10. Sana on vapaa!
- Hallituksessa pääsee mukaan tekemään todella siistejä juttuja, kuten excuilemaan muiden kaupunkien germanistijärjestöjen vujuille, vaikuttamaan Umlautin järjestämiin tapahtumiin ja olemaan tietenkin mukana mahtavassa porukassa :) kannattaa kokeilla!



Riitta Hoffrén

1. Kuka olet? Mitä opiskelet ja monettako vuotta? - Riitta Hoffrén, pääaineena germaaninen filologia, sivuaineina pohjoismaiset kielet, yleinen historia ja pedagogiset opinnot, nyt neljäs vuosi menossa! 2. Milloin aloitit Umlautin hallituksessa? - 2013 oli ensimmäinen hallitusvuoteni. 3. Mikä on toteemieläimesi? - Kotka.

4. Mikä on hallituspestisi tällä hetkellä ja mitä tehtäviisi kuuluu? Oletko toiminut myös muilla vastaavuusalueilla? - Tällä hetkellä olen varapuheenjohtaja, vielä kuukauden päivät. Varapuheenjohtaja on puheenjohtajan oikea käsi ja yleinen jokapaikanhöylä. Sen lisäksi toimin liikuntavastaavana (järjestän Umlautille erilaisia liikunnallisia tapahtumia). Olen myös toiminut jo kolme vuotta Umlautin virallisena hovikuvaajana; dokumentoin tapahtumat kuvin ja videoin, ja kerään ne aina lukuvuoden lopuksi yhdeksi riehakkaaksi videoksi, josta vuoden meininki näkyy. Kaksi ensimmäistä hallitusvuottani toimin tapahtumavastaavana, jolloin järjestin Umlautille kaikenlaisia tapahtumia välillä muiden järjestöjen kanssa, suurimpina sitsit muutaman kerran vuodessa. Tänä vuonna olen toiminut myös webmasterina, ja koko opiskeluaikani ajan olen suunnitellut Umlautille myös lukuisia haalarimerkkejä. 5. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? Onko toiminta ollut sellaista kuin odotit vai onko tullut yllätyksiä? - Itse asiassa seurasin vain kavereitani kokoukseen, ja kun kysyttiin, kuka haluaa hallitukseen, matkin kavereitani kun he nostivat kätensä. Se oli siis oikeastaan sattumaa, elämäni paras sellainen luultavasti, en ole katunut hetkeäkään. En odottanut hallitustoiminnalta juuri mitään, mutta se on antanut minulle niin paljon, mm. upeita ystäviä ja paljon kokemuksia, joista on varmasti hyötyä myös työelämässä ja elämässä muutenkin! ;) 6. Oletko ollut aktiivisesti mukana myös muiden järjestöjen toiminnassa? - En ole missään vaiheessa kuulunut muiden järjestöjen hallituksiin, mutta olen käynyt usein mm. KouKin tapahtumissa hyviä järjestöjenvälisiä suhteista ylläpitäen. ;) Olin hiljattain myös kuvaamassa espanjanlukijaystäviämme Setenta ry:n 45. vuosijuhlilla, ja samaa ajattelin harrastaa myös Bouffen vujuilla ensi keväänä. On hauskaa käydä myös muiden järjestöjen tapahtumissa, kavereita olen saanut niistäkin. 7. Vaatiiko hallituksessa toimiminen paljon työtä ja aikaa? - Riippuu tehtävästä. Tapahtumavastaavana toimimiseen meni kyllä aikaa, mutta se johtui osittain siitä, että halusin panostaa siihen niin paljon, koska olin innoissani tehtävästäni. Koskaan ei ole tuntunut liian rankalta, tai siltä että hallitustoimintaan menisi liikaa aikaa, sehän on mukava harrastus ja yleensä siihen saa käyttää aikaa niin paljon kuin haluaa, kunhan tekee lupaamansa asiat ja auttaa kavereita. Aina on saanut enemmän kuin antanut. 8. Paras muistosi hallitusajaltasi? - Hmm… Ehkä järjestämäni 20-luvun Berliini-sitsit marraskuussa 2013 ja Ballermann-sitsit marraskuussa 2014. Tietenkään en järjestänyt niitä yksin, mutta olin niistä vastuussa ja ne onnistuivat mielestäni loistavasti. Oli mahtava tunne, kun ensimmäisten järjestämieni sitsien jälkeen (20-luku) niin moni vieras tuli kehumaan ja kiittelemään upeista juhlista! Kokoukset ja kokousten jatkot ovat myös lemppareitani. 9. Nähdäänkö sinut vielä ensi vuoden hallituskokoonpanossa? - Ehdottomasti, mikäli se minusta riippuu. ;) 10. Sana on vapaa! - Hallitukseen kannattaa ehdottomasti lähteä! Vastuualueita on erilaisia ja erikokoisia, ja voi myös keksiä juuri itselle sopivan uuden tittelin (kuten minä hovikuvaajan), eikä vastuuta pidä pelätä, tärkeintä ja parasta on kuitenkin yhdessä tekeminen. ;) Itse olen myös ylittänyt itseni niin monta kertaa ja aina on ollut todella hyvä fiilis sen jälkeen! Oppii uutta ja saa ihania ystäviä, voin vain suositella. En uskalla edes kuvitella, millaista opiskeluaikani olisi ollut ilman Umlautia.


Petri Junna

1. Kuka olet? Mitä opiskelet ja monettako vuotta?
- Olen Petri, vuosikertaa 1992. Opiskelen toista vuotta saksan kääntämistä.
2. Milloin aloitit Umlautin hallituksessa?
- Aloitin jo fuksivuoden syksyllä, kun hallitukseen kaivattiin uusia jäseniä vaihtoon lähtevien tilalle.
3. Mikä on toteemieläimesi?
- Pöllö.
4. Mikä on hallituspestisi tällä hetkellä ja mitä tehtäviisi kuuluu? Oletko toiminut myös muilla vastaavuusalueilla?
- Olen toiminut koko hallituspestini ajan tilavastaavana, jonka tehtävänä on edustaa ainejärjestöä Uuden ylioppilastalon Humanistiklusterin käyttöä säätelevissä tilakonklaaveissa. Lisäksi olen myös vuoden 2015 alusta toiminut yhdenvertaisuusvastaavana. Yhdenvertaisuusvastaava pitää huolen siitä, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti, eikä syrjitä esim. sukupuolen, vakaumuksen tai ulkonäön perusteella.
5. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? Onko toiminta ollut sellaista kuin odotit vai onko tullut yllätyksiä?
- Kuten jo aikaisemmin mainitsin, hallituksessa oli paikkoja auki vaihtoon lähtöjen johdosta. Toiminta vaikutti mielenkiintoiselta, joten päätin lähteä mukaan. Minulla ei oikeastaan ollut ollenkaan etukäteisodotuksia hallitustoiminnan suhteen, vaan lähdin avoimin mielin mukaan. Suurin yllätys oli ehkä yhteistyön tiiveys muiden järjestöjen kanssa; erityisesti kääntäjien ainejärjestön Koukin kanssa Umlaut tekee paljon yhteistyötä.

6. Vaatiiko hallituksessa toimiminen paljon työtä ja aikaa?
- Riippuu paljon omasta vastuualueesta hallituksessa. Erityisesti tapahtumavastaavilla voi olla paljon tekemistä, etenkin juhlien lähestyessä. Työmäärät eivät kuitenkaan ole mahdottomia, koska vastuuta voi jakaa muillekin hallituslaisille.

7. Oletko ollut aktiivisesti mukana myös muiden järjestöjen toiminnassa?- Aktiivisimmin olen tällä hetkellä mukana Humanistispeksissä (speksi = opiskelijoiden tekemä musiikkiteatterinäytelmä, jossa improvisaatio on suuressa roolissa), jonka tulevassa produktiossa toimin muusikkona, soittimena sähköbasso.
8. Paras muistosi hallitusajaltasi?
- Germanistipäivien 2015 hipsteriristeilysitsit, joiden jatkoilla olin karaokeisäntänä (sillä pitäähän kunnon risteilyllä olla karaoke!).
9. Nähdäänkö sinut vielä ensi vuoden hallituskokoonpanossa?
- Kyllä, ainakin alkuvuodesta. Lähden mahdollisesti itsekin vaihtoon syksyllä, jolloin jätän paikkani seuraavalle innokkaalle.
10. Sana on vapaa!
- Ei kannata pelätä sanaa "hallitus". Meininki ei missään nimessä ole otsa rypyssä suorittamista, ja kokeneemmat hallituslaiset ovat valmiita auttamaan tarvittaessa. Jos et löydä valmiiden vastuualueiden joukosta mieleistä, voit aina keksiä oman mieleisen vastaavuuden, jota haluat Umlautin nimissä harjoittaa.

Isa Steidel

1. Kuka olet? Mitä opiskelet ja monettako vuotta?
- Isa Steidel. Opiskelen germaanista filologiaa toista vuotta.
2. Milloin aloitit Umlautin hallituksessa?
- Aloitin hallituksessa vasta nyt syksyllä 2015, eli toisena opiskeluvuonna.
3. Mikä on toteemieläimesi?
- Laiskiainen. Noei, en tiiä :D vihaan tätä kysymystä...
4. Mikä on hallituspestisi tällä hetkellä ja mitä tehtäviisi kuuluu? Oletko toiminut myös muilla vastaavuusalueilla?
- Olen toinen tapahtumavastaavista ja pääasiassa olen vastuussa sitseistä, yleisesti kaikista biletapahtumista... Sitseille hommaan järjestyksenvalvojat ja keittiöön auttajat, suunnittelen menun, teen plaseerauksen, (joskus ruoanlaittoa), koristelen salin, siivoan salin... näitä löytyy :D Kaikki mitä sitseillä tapahtuu on yleensä minun järkkäämää! Toki kaikki muut auttavat, mutta järjestelyvastuu on minulla.
5. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? Onko toiminta ollut sellaista kuin odotit vai onko tullut yllätyksiä?
- Mietin koko fuksivuoden liittyväni, mutta en saanut sitä aikaiseksi. Tapahtumavastaava kiinnosti koko ajan, ja tuntui sopivalta, sillä olin muutenkin aina sitseillä :D joten miksen siis myös järjestäisi niitä. Toiminta on ollut aika lailla juuri sitä, mitä ajattelinkin. Yllättävää on ollut se, kuinka paljon uusia tuttavuuksia olen saanut syksyn aikana, sekä Umlautista että muista järjestöistä!

6. Vaatiiko hallituksessa toimiminen paljon työtä ja aikaa?
- Kyllä ja ei. Riippuu tehtävästä ja omasta aktiivisuudesta. Niin paljon saa tehdä kuin itse haluaa. Tapahtumavastaavalla on aika paljon tehtävää varsinkin sitsien lähestyessä.

7. Oletko ollut aktiivisesti mukana myös muiden järjestöjen toiminnassa?- Olin KouKin vuosijuhlilla keittiössä auttamassa ja Setentan vuosijuhlilla edustamassa. Liityin tänä syksynä myös Eteläsuomalaiseen osakuntaan ja aloitan ensi vuonna siellä apuemäntänä.
8. Paras muistosi hallitusajaltasi?
- Luokkakokoussitsit ja niiden onnistuminen!
9. Nähdäänkö sinut vielä ensi vuoden hallituskokoonpanossa?
- Ehdottomasti!
10. Sana on vapaa!
- Suosittelen kaikkia liittymään hallitukseen tai ainakin silloin tällöin tulemaan kokouksiin, sillä nimenomaan auttajia tarvitaan! Ei tarvitse olla hallituspestiä, vaikka tulisikin auttamaan sitseille yms :) Ja muistakaa myös, että hallitusnimikkeitä voi keksiä. Esim. emäntä olisi aika kiva. Hallituksen kokouksissa saisi olla aina syötävää, hehe.



Manuel Ackermann

1. Kuka olet? Mitä opiskelet ja monettako vuotta?
- Olen Manuel Ackermann, opiskelen germaanista filologia neljättä vuotta.

2. Milloin aloitit Umlautin hallituksessa?
- Aloitin Umlautin hallituksessa vuonna 2013 alussa eli ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Minut valittiin heti varapuheenjohtajaksi.

3. Mikä on toteemieläimesi?
- Söpö pingviini.

4. Mikä on hallituspestisi tällä hetkellä ja mitä tehtäviisi kuuluu? Oletko toiminut myös muilla vastaavuusalueilla?
- Tällä hetkellä olen toista vuotta puheenjohtaja. Tehtävään kuuluu kutsua hallituksen kokoukset koolle ja laatia esityslistaa. Lisäksi huolehdin yleisesti, että homma pyörii ja autan, missä apua kaivataan. Toimin sellaisena yleisenä järjestäjänä, joka huolehtii, että hommia hoidetaan ja ettei vastuuta kertyy liikaa yhdelle ihmiselle.
Lisäksi olen myös toista vuotta opintovastaavana. Käyn henkilökunnan kokouksissa ja edustan opiskelijoiden näkökulmia siellä.

5. Miksi lähdit mukaan hallitukseen? Onko toiminta ollut sellaista kuin odotit vai onko tullut yllätyksiä?
- Fuksina kiinnostuin nopeasti hallitushommista ja ajattelin rohkeasti kokeilla. Sveitsistä Suomeen muuttaneena en tuntenut kovin paljon ihmisiä Suomessa, ennen kuin tulin yliopistoon ja ajattelin, että näin voisin verkostoitua mukavasti. Lisäksi olen aina tykännyt ottaa vastuuta ja järjestää tapahtumia. Hallituksessa toimiminen onkin ollut aika pitkälti sitä mitä odotinkin, yllätykset olivat lähinnä positiivisia.

6. Vaatiiko hallituksessa toimiminen paljon työtä ja aikaa?
- Kyllähän se aikaa vie. Tämä toki riippuu myös paljon vastuualueesta ja omasta asenteesta. Töitäkin riittää, mutta se ei tunnu missään, niin kauan kuin sitä tekee mielellään. Hallitukseen ei kannata tulla, ellei ole valmis uhraamaan välillä omaa aikaa ja näkemään vähän vaivaa asioiden eteen. Minun kohdallani se ei ole onneksi koskaan tuntunut uhraamiselta, vaan aina oon ollut iloa ja intoa täynnä ja silloin on helppo olla mukana ja tehdö töitä.

7. Oletko ollut aktiivisesti mukana myös muiden järjestöjen toiminnassa?
- Olen myös Karjalaisessa Osakunnassa käynyt läpi aika monta isoa virkaa kuten fuksimajuri, isäntä, emäntä ja ensi vuonna olen siellä toiminnanohjaaja. Osakunnan toiminta on erilaista kuin ainejärjestön, mutta vähintäänkin yhtä palkitsevaa.

8. Paras muistosi hallitusajaltasi?
- Kieltämättä suursitsien jatkot olivat aika huikeat... ;) kuin myös spontaani vitutuslaulu viimekeväisellä Sveitsi-exculla vuoristohississä. Mutta hyviä muistoja on todella paljon. Germanistipäivät Helsingissä tänä keväänä oli varmaan yksi kohokohdista kun yli 60 saksan opiskelijaa ymäpri Suomea saapui Helsinkiin meidän vieraiksi. Myös fuksiaiset on jokavuotinen kohokohta!

9. Nähdäänkö sinut vielä ensi vuoden hallituskokoonpanossa?
- Eiköhän... eihän meikäläinen osaa luopua.

10. Sana on vapaa!
- Umlaut on mahtava ainejärjestö, jossa vain taivas on rajana. Jos sulla on intoa ja ideoita miten Umlautin toimintaa voitaisiin kehittää, niin tule ihmeessä mukaan! Hallituksessa toimiminen on todella palkitsevaa juttu ja siitä saa ansiokkaita kokemuksia tulevaisuutta varten!

Ein bisschen Müde

Ein bisschen Müde   an dem Strand  Ein bisschen Müde   in dem Sand Drum sind Verblüde   in dem Land Des warmen Südens	Ein wenig Hungrig   macht mich Satt Ein wenig Hungrig   in der Stadt Aus weißem Honig   mein Verstand Ist ausreichend
Ein bisschen Spät   vergiss die Uhr Ein bisschen Spät   verließ die Spur Wie viel es steht   kann niemand nur Nachholen	Ein bisschen Frieden   reicht mir aus Ein bisschen Frieden   mir nach Haus So wohl zufrieden   und wiederaus Ein bisschen Müde

Umlautin sveitsinreissu

Olipa kerran joukko suomalaisia joka suuntasi yhden sveitsiläisen johdolla kohti Keski-Eurooppaa viettämään lukukauden päätteeksi muutaman päivän Sveitsissä. Tarkoituksena oli kiertää paikkoja ja tutustua maahan, mutta mitäköhän siitä tuli?

eräälle henkilölle korkeuserot olivat liian järkyttäviä...

Basel

No siitähän tuli reissu viileähköstä pohjoisesta keskelle kuumeimpia alppeja. Matkalla Zürichin lentokentältä Luzerniin yllättivät huikeat korkeuserot, kuten esim. erään aseman jyrkät portaat. Majoitus oli mainio ja porukka suuntasi heti ekana päivänä Sveitsin viemäriin, eli Baseliin. He tottuivat nopeasti värikkääseen "leikkirahaan" ja hintoihin ja saivat matkan aikana myöskin kuulla tietoja Sveitsin vilkkaimasta "Strichistä" Oltenissa. Italialaisen ciccolo-tarjoilijan tuomien kaljojen ääressä oli helppo hymyillä,

"leikkiraha" HA!

Toisena päivänä oli ohjelmassa paljon Sveitsin historiaa. Kahden tunnin laivamatkalla Luzernista kohti Treibiä nautittiin mm. herkullisista juustoista ja auringonpaisteesta. Vaellus Rütlille alkoi jyrkällä nousulla, josta reissuun vähäksi aikaa mukaan liittynyt seurallinen kissa teki heti paljon kevyempi. Paikallisen maatilan lehmät voivat nauttia radion tarjoamasta musiikista kun tälle matkustelevalle opiskelijaporukalle taas riitti puhuttavaa ja naurettavaa ihan muutenkin näin korkeuseroja ylittäessä. Perinteisen alppimakaroniannoksen (lisukkeena Apfelmus!) jälkeen pidettiin levähdystauko kuuluisalla Rütliwiese:llä, missä vuonna 1291 ensimmäiset kolme kantonit perustivat Sveitsin valaliiton. Matkajohtajan pitämän hissaopetuksen jälkeen suunnattiin takaisin Luzerniin maistelemaan kaupungin parhaita Schnitzelbroteja ja tutustumaan viehettävään vanhakaupunkiin. 

Kyllä tänne kelpaa valtion perustaa... 

Manun hissatunti Rütliwiese:llä

Kolmas päivä alkoi pitkällä junamatkalla kohti Lugano. Sveitsin aurinkotuvassa hämmästeltiin ihmeellisen näköisiä palmuja, käytettiin paikallista wc-tarjontaa törkeästi hyväksi ja annettiin D-vitamiinien valuta syvälle ihon alle. Läheisellä Monte Bre:lla nautittiin maisemista ja ruoista. Terassilla hämmästelivät aluksi miksi Benvenuton jälkeen kyltissä luki Tervetuloa. Selvisi että paikan omistajan vaimo on suomalainen, ja yllättävän nopeasti tämän miehensä oli oppinut ulkoa seinän takana hyvän ruokahalun toivottamisen suomen kielellä. Takaisin kaupungissa matkanjohtajan suhteiden kautta pääsivät nuoret ja reippaat opiskelijat tutustumaan sveitsiläisiin opiskelijoihin ja saivatpahan kaupan päälle ilmaiset kaljat. Lämpötila nousi reilusti yli 25 ja näin ollen jalkakylpy purossa, bikini- ja kaljamahakroppien esitteleminen julkisella paikalla sekä monen jäätelöannoksen nauttiminen olivat sopivaa ajankäyttöä Sveitsin italiankielisessä eteläpäässä. Asemakaupasta junaan napattiin mukaan paikalliset roseviinit ja sitruunalimsa Gazosa limone. Näillä eväillä kahden ja puolen tunnin junamatka läpi ihmeellisiä kiertonousutunneleita taittui heti paljon helpommin. Väsyneinä mutta onnellisena mentiin Luzernin päässä nukku... ööh ottamaan kaljaa.

Puheenjohtaja huolehtii Umlautin uudesta työsuhdeautosta

Monte Bré:llä.

Huh onpa kuuma...     ilma, siis!

Sulautuminen paikallisväestöön

Paikallista roséviiniä, sitruunalimsaa, juustoa, makkaraa ja sipsiä. Lähiruoka njamm!

Junamatkailu voi olla rankkaa...

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä ohjelmassa oli matka Engelbergiin. Jo bussissa nuoret hämmästelivät intialaisten turistien määrä, mutta Engelbergissä Titlis-vuoren hissien ala-asemassa alkoi kaikille olla selvä, että tästä voi tulla hyvinkin jännä reissu. Nousun väliasemien vessat tutkittiin perinpohjaisesti ja gondoliosuuden aikana kerrattiin eri maiden ja kantoneiden lippuja. Ylhäällä Titliksellä, eli 3020 metrin korkeudessa luntaa ei sen kummemmin ihmetelty, kun ympärillä riitti alppien mahtavia huippuja ihailtavaksi. Cliff-walkilla väistettiin ahkerasti kuvia ottavia aasialaisia ja jäätikköluolan uumenissä ihmetelttiin sinisessä valossa luonnon muodostamia kauneuksia (ei siis pelkästään reissussa mukana olleita naisia). Ryhmäkuvia otettiin kovaan tahtiin, mutta maisemien ihailua vei suurimman osan ajasta huipulla. Tämänkin rakennuksen vessat käytettiin ahkerasti ja eri kerroksien vessajonot verrattiin tarkasti. Vuorella oli tämän reissaavan suomalaisryhmän lisäksi lähinnä aasialaisia turistiryhmiä. Ja niitä oli paljon! Paluumatkan hissijonossa matkanjohtaja antoikin äännekkäästi ymmärtää, että häntä vituttaa, mitä kiltit ja hyvin koulutetut reissaajat ymmärsivät ohjeeksi spontaaniseen vitutuslauluun. Ikävä kyllä aasialaisten matkanjohtaja sekä hänen seuralaiset innostuivat tästä yhä enemmän ja homma päättyi loppujen lopuksi itse hississä laulettavaan vitutuslauluun sekä intialaisen vastineen joukkotoistoon, jota molemmat vituttivat ennen kaikkea hissin kuljettajaa. Paska reissu joka kusahti, mutta sentään oli gondolissa patukkaa tarjolla... ;)

Engelberg 1000 m.ü.M.

Varjogroupie

Lapset tykkää

#korkeuseroja

Jäätikön sisällä, hyvin hämmentävää!

Hississä oli ahdasta, kiitos aasialaiset, mutta meillä oli silti hauskaa ;)

Alas matklaiset kuitenkin pääsivät ja hyppäsivät heti bussiin, junaan ja toiseen junaan ja yks kaks olivat jo Bernissä. Väsyneet ja nälkäiset suomalaiset innostuivat laajasta Röstitarjonnasta vanhassakaupungissa ja söivät kiltisti esim. juuston, kinkun ja kananmunan alle haudattuja ja voissa paistettua maaomenalastuja hyvän, paikallisen Gurten Bierin kera. Bundeshausin edessä väsynyt ryhmä ihasteli niin maisemia kuin aurinkopaistetta. Pienessä maassa samana päivänä on mahdollista käydä hyvinkin erilaisissa paikoissa. Monet ryhmäläiset ihastuivat Berniin matkajohtajan tavoin ja yhteisen drinkin ääressä ruvettiinkin jo kertamaan tapahtunutta. Kotimatkalla sveitsiläinen valkoviini maistui junassa sellaisenaan samoin kuin hostellissa juustojen, makkaran ja oluen kera. Parasta oli kuitenkin huikea seura.

uuh...

E guete! :) 

Bundeshausin "terassilla". Bern on kaunis <3

Zytgloggeturm

Matkalaiset Bundeshausin, eli Sveitsin parlamentin ja hallitusrakennuksen edessä.

Matkajohtajan on pidettävä aina huolta matkaseuran viihtyvyydestä, nesteytyksestä, ravinnosta, vessakäynneistä ja, ai niin, tavaroista...  

Maanantai olikin sitten jo viimeinen päivä. Väsyneenä ja hieman surullisinä nuoret lähtivät Zürichiin viimeiselle yhteiseille kaupunkikävelylle ja jätskille tällä reissulla. Special guestit Ranskasta ja Saksasta jättivät porukan jo aiemmin ja nyt oli matkajohtajan paikka jättää laumansa ja antaa heidän käyttää omia siipejään kotilennolla Suomeen.

Ja jos siivet eivät muuten kanna, nii käytä sveitsiläistä ilmaa hei! 

Kyllä he vielä takaisin tulevat ;) Ihan varmasti!


Kiitos kaikille, jotka teitte tästä reissusta uskomattoman hauskan! Suuri kiitos Martalle, Essille, Jennille, Sariannalle, Mialle, Petrille ja Tommylle!

Wir waren Freunde - Olimme ystäviä

„Ab Herbst 1940 konnte man an den Bahnhöfen Lapplands und entlang der Eismeerstraße Soldaten sehen, die fremde Sprachen sprachen. Die Bewohner Lapplands wunderten sich über in prächtige Uniformen gekleidete Soldaten, die überraschend in ihrem Heimatland auftauchten und allmählich Gebäude und Felder in Gebrauch nahmen. Von da an begann ein vier Jahre dauerndes Zusammenleben, das in der dramatischen Zerstörung Lapplands im Herbst 1944 endete.“ (aus http://www.arktikum.fi/DE/ausstellungen/wechselnde-ausstellungen/wir-waren-freunde-olimme-ystavia.html)

Eine kleine Finnin. Bild: Lapin Maakuntamuseo

Am 27. April 2015, dem 70. Jahrestag des Kriegsendes in Lappland, wurde im Museum „Arktikum“ in Rovaniemi die Sonderausstellung „Wir waren Freunde – Olimme ystäviä“ eröffnet. Mithilfe von Bildern, Dokumenten, Briefen und verschiedenen Gegenständen wird die Geschichte der deutsch-finnischen Beziehungen in Lappland in den Jahren 1941-1944 erzählt. 

Kurz über die Geschichte

Wenn man über Deutschen in Lappland spricht, fällt wahrscheinlich den meisten auf, wie die Hauptstadt Lapplands Rovaniemi von der deutschen Armee im Jahr 1944 abgebrannt wurde – nur 7 oder 8 Gebäude blieben stehen. Die Geschichte der Deutschen in Lappland beginnt aber einige Jahre früher, als Finnland und Schweden im September 1940 Transitverträge mit Deutschland  über Transporten schlossen. Damals hielten die Deutschen Nordnorwegen besetzt und man konnte auf die Straßen und Eisenbahnen des Nordens eine zunehmende Anzahl von Deutschen sehen. Infolge der militärischen Zusammenarbeit war Nordfinnland in den Jahren 1941-1944 Kriegsoperationsgebiet der deutschen Truppen, Lappland blieb aber kein Besatzungsgebiet der Deutschen.

Zwischen Deutschen und Finnen entwickelten sich lebhafte und komplexe Beziehungen, die durch diese Ausstellung präsentiert werden und Anreiz für Nachdenken bieten.

In Erinnnerung geblieben sind die deutschen Soldaten den Einheimischen als stattlich, mit guter Haltung und munter singend. Die Finnen fanden die Deutschen gepflegt und stichelten sogar ein wenig über ihre Gepflogenheit.

Alltag der deutschen Soldaten in Lappland 

„Ein Glatzkopf in Rovaniemi wagte es nicht, den hut zu ziehen, weil die Deutschen ihre Baracken auf jeden freien Platz bauten“: In Rovaniemi wohnten ungefähr 6000 deutsche Soldaten. Im Jahr 1941 gab es auf dem Gebiet von Rovaniemi schon mehr als 630 Baracken, und noch mehr wurden bis 1944 gebaut.

Die Deutschen machten sich in kurzer Zeit mit den finnischen Gewohnheiten und Freizeitsaktivitäten vertraut. Sie wurden von den Finnen in die Sauna  eingeladen und fanden Gefallen am saunieren. Ein deutscher Kriegsveteran stellte dann fest: Wir wurden alle Saunisten! Die Sauna war ein Ort, wo man die Zeit verbrachte, Neuigkeiten austauschte und sich kennenlernte. Nicht immer gab es eine gemeinsame Sprache: Es reichte, den Kopf zu nicken.

Die Waffenbrüderschaft war besonders bei den sportlichen Wettkämpfen zu sehen und zu hören. Die Deutschen nahmen z.B. an die Ounasvaara-Wintersportwettkämpfe teil, wo sie mit Sportlern von Weltmeisterschaftsniveau konkurrierten. Die Teilnahme an solchen Sportveranstaltungen war für die deutschen Soldaten oft eine Art Entspannung, oder sogar ein „Urlaub vom Tode“ für diejenigen, die an der Front waren.

In Ounasvaara wurde oft Generaloberst Eduard Dietl (1890-1944) gesehen. Dietl gehörte der Nationalsozialistischen Partei an und war einer der wenigen Favoriten Hitlers unter den Generalen. Dietl galt für die Finnen als sympathisch und wurde auch humoristisch als „Freund Finnlands“ beschrieben. Dietl verlangte von seinen Truppen eine freundliche Einstellung gegenüber den Finnen und ging selbst mit gutem Beispiel voran. 

In den Jahren 1942-1944 wurde in Rovaniemi der deutsche Soldatensender Lapplandsender betrieben. Er brachte vor allem Unterhaltungs- und Musiksendungen. Besonders viel wurde der Schlager Lilli Marleen (auf Finnisch Liisa pien‘) gespielt. Amerikanische und englische Musik waren verboten.

 Dieser Kanal war im gesamten Frontbereich zu hören und weil das Programm gut zu empfangen war, gab es auch zahlreiche finnische Hörer. Im Archiv des finnischen Senders YLE (Yle elävä arkisto) ist die einzige Aufnahme des Lapplandsenders zu hören, die erhalten geblieben ist. Die Aufnahme ist ein Nachruf von Jägeroberst Oiva Williamo auf den tödlich verunglückten Generaloberst Eduard Dietl.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/11/04/kenraali-dietlin-muistosanat-sotilasradiossa-1944

Die Deutschen hatten bestimmte Vorstellungen über Lappland, und zwar erschien Lappland wie ein urtümlicher Ort, wo Menschen Renntiere hüteten und in Lappenkoten wohnten.

Für die deutschen Soldaten wurden Reiseführer und andere Sachbücher ausgegeben, mit dem Ziel, ihre Kenntnisse über die Geographie Lapplands und das gesellschaftliche Leben dort zu verbessern. Verschiedene Informationsblätter erklärten z.B. wo die nächste Sauna zu finden war oder wo man deutschsprachige Zeitungen kaufen konnten.

Weil die Finnen die nationalsozialistische Propaganda als drohend empfanden, gab es in Finnland eine starke Zensur. Trotzdem wurde für die deutschen Soldaten eine besondere Zeitung ausgedrückt, und zwar der Lappland-Kurier.

Wer waren sie?

In den Jahren 1941-1944 hielten sich in Lappland über 200.000 deutschen Soldaten auf.

Begegnungen zwischen Deutschen und Finnen führten oft zu Freundschafts- und eventuell auch Liebesbeziehungen. Obwohl die Zeitungen über deutsche Soldaten und finnische Frauen mit einem gewissen moralisierenden Ton berichteten, gab es oft ernsthafte Liebesbeziehungen, die zu Verlobungen und Ehen führten, die aber geheim gehalten wurden. 

In der Ausstellung wird besonders über zwei Beziehungen erzählt, und zwar eine Liebesbeziehung zwischen einem deutschen Soldat, Sigi, und einer finnische Frau, Liisa, und eine Freundschaft zwischen der Finnin Anna-Liisa und der Deutschen Ingeborg.

Die Hausgehilfin Liisa oder Elisabeth aus Petsamo und der deutsche Soldat Siegried (Sigi) hatten sich 1941 in Petsamo kennen gelernt. Der erste Brief ist vom 1.1.1942 und von da an kamen hunderte Liebesbriefe. Die Liebenden kümmerten sich umeinander, sandten einander Geschenke, trafen sich und verlobten sich – und träumten von einer Ehe. Liisa und Sigi hörten nicht auf, an ein gemeinsames Leben zu glauben, obwohl der Krieg ständig grausamer wurde. 

Anna-Liisa und Ingeborg waren zwei gleichaltrige Mädchen, die einen Briefwechsel unterhielten. Sie sprachen über ihren Alltag, z.B. über Schule, Hobbys, ihre Familien, Sport und Filme. Anna-Liisa arbeitete während des Fortsetzungskrieges bei der Provinzialverwaltung in Lappland. Zu ihren Bekanntschaften gehörten deutsche Männer und Frauen, mit denen sie sich abends traf und Zeit verbrachte.  Aus Anna-Liisas Tagebücher kann man lesen, wie das Leben während des Fortsetzungskrieges eine intensive und gute Zeit der Freundschaft war.

Das Leben während der deutschen Anwesenheit in Lappland hatte aber auch Schattenseiten. Die Gefühle der Unsicherheit und Angst führten zu einer Zunahme des Alkoholkonsums, besonders in Rovaniemi und Kemi. Manchmal kam es auch zu Schlägereien zwischen finnischen und deutschen Männern, deren Ursache war meistens eine Frage der Autorität oder Eifersucht wegen einer Frau waren. Die Deutschen machten sich in Lappland auch vieler Eigentumsdelikte und Verkehrsvergehen schuldig. Die Eigentumsdelikte umfassten den Diebstahl von Holz, Heu, Werkzeugen und Baumaterial, sowie das Demolieren ganzer Gebäude. Oft waren es die Spüren ihrer besonderen Schuhe, die die deutschen Schuldigen verrieten. Verkehrsunfälle ereigneten sich häufig, denn die unerfahrenen deutschen Fahrer auf den überlasteten Landstraßen Lapplands fahren mussten.

Die deutsch-finnische Waffenfreundschaft endete im September 1944 mit dem Beginn des Lapplandkrieges. Die Finnen mussten die deutschen Truppen innerhalb von zwei Wochen von ihrem Territorium vertreiben. Die deutschen zogen sich in Richtung Eismeer zurück und praktizierten die Taktik der verbrannten Erde. Alles wurde zerstört: Gebäude, Straßen, Brücken und Fahren. Die vom Lapplandkrieg erzeugte Bitterkeit gegenüber dem ehemaligen Waffenbruder führte zu einem Jahrzehnte Misstrauen gegenüber allem, was deutsch war, inklusiv deutsche Touristen.

1963 wurde bei Norvajärvi in Rovaniemi  ein Friedhof für die deutschen Soldaten angelegt, was Unruhe und Demonstrationen verursachte. Die allgemeine Auffassung schien jedoch zu sein, dass man die Tote respektieren musste, denn „man kann diese Leiche doch nicht hassen“. Aus dem Gebäude des Generalquartiers sind nur einige Reste geblieben, die ins Provinzialmuseum Lapplands gebracht wurden.