Terveiset Smithille Töölöön

Hallo! 

Tässä kirjoittaa järjestössämme monin puolin aktiivinen toisen vuoden opiskelija Riitta/Rida/Sedä/Riista, jota saa kutsua kyllä aivan miksi huvittaa. Ystäväni opiskelee mursuna Helsingin kauppakorkeassa ja muistaa aina huomauttaa myös siitä mitä itse opiskelen, humanisti kun on kauppislaisille niin hauska juttu. Kolmas osapuoli vihjaisikin suhteemme olevan kuin Pocahontaksen ja John Smithin konsanaan, olemmehan täysin eri leireistä. Syntaksiluennon voi siis inspiraation iskiessä kuluttaa tälläkin tavalla: 

Oon vain sulle nolo humanisti
ja vaikka kuinka katsot, ei muuta eessäs näy
en saata ymmärtää, miksi käyt niin väittämään
kun ihmistä et voi sä ymmärtää, ymmärtää

On kaikki sinulle vain omaisuutta
ja lasket tiliin kaiken minkä näät,
vaan tiedän jokaisella opiskelijalla
tuet on, ja tunnukset nimissään

On mielestäsi eliittiä aina,
vain kaltaisesi eikä kukaan muu
vaan katso joskus silmin luonnonlapsen,
maailma uusi kohdallasi avautuu

Ja sä kuuletko jo fuksilaulun uudelta
sen miksi cocktail-puvussa sitsataan,
voitko laulaa kielin kansojen tän maailman
lauseenjäsenet pystytkö tunnistaan,
lauseenjäsenet pystytkö tunnistaan

Käy juosten pitkin keskustan kivikatuja,
ja löydä helmet Kaisa-kirjaston
voit pohdiskella katsomuksia aina
huomaat sen, mikä niiden ero on

On veljiäni Saussure sekä Goethe 
ja ystäväni raput metsiksen
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen,
joka tietä opintojen käy kulkien

Näin tarraat korkeuksiin,
jos markkinatalous kaadetaan,
jää tyhjä tutkinto vaan

Ja sä kuuletko jo fuksilaulun uudelta,
on jo kiivetty yläkertaan klusteriin
on laulettava kielin kansojen tän maailman,
tunnettava kielioppi sinunkin

Sä voit tiliä kartuttaa, 
omistatsä lukuja vaan
opi et, 
jos sydämmellä humanistin tuntemaan.

Jos biisiä ei tästä vielä tunnistanut, siinä linkkiä muistin virkistämiseksi!

http://www.youtube.com/watch?v=ACqaRTRW6LA

Maliin i Potsdam – Del 1

För en vecka sedan landade jag i Berlin. Det var först då jag förstod att jag faktiskt skulle flytta. Bakom mig hade jag en på många sätt tung sommar och nu en resa ända från Karleby ner till Helsingfors och via Stockholm till Tegel Flughafen. Jag var trött och plötsligt var jag alldeles omtumlad av känslor. Eftersom jag hade en hel massa olika informationstillfällen framför mig genast samma dag, var det tur att min buddy (tutor) väntade på mig vid flygfältet. Det blev redan då klart för mig att stereotyperna om tysk byråkrati faktiskt stämmer. Det tog heller inte länge förrän jag började uppskatta finska studerandebostäderna allt mer. Huset jag bor i ligger visserligen väldigt nära universitetet men hemtrevligt är det inte. Jag delar dusch, toalett och kök med hela fjärde våningen och mitt rum är stort, tomt och smutsigt. Första kvällen frågade jag mig själv om det verkligen var så lönsamt att åka hit och varför jag egentligen hade kommit.

Redan följande dag fick jag till all lycka svaret. Bara i Potsdam är vi ca. 200 Erasmus studeranden, alla i samma situation. Allihop är vi nyinflyttade och nyfikna, de flesta känner ingen från förut och alla vill lära känna varandra. Jag har redan fått många underbara vänner från runt om i Europa och ser verkligen fram emot alla de äventyr vi kommer att uppleva tillsammans! Det tyskan började också flyta på bättre förvånansvärt hastigt. Tröskeln att använda olika språk är inte så hög bland utbytesstuderanden, eftersom största delen har kommit hit just för att lära sig.

Nu har jag överlevt papperskriget, handlat på IKEA, skaffat internet och tyskt telefonnummer, valt mina kurser och hittat vägen till Berlin. Min första vecka här har varit mycket hektisk, fyllt med ny information, men också fest. Nästa vecka börjar studierna. Även om det skrämmer mig en aning, väntar jag ivrigt på mina kurser i olika former av lingvistik, men också italienska. 

Jag trivs alltså bra. Just nu önskar jag att det här året aldrig tog slut!

-----------------------------------

Lentokoneeni laskeutui Berliiniin reilu viikko sitten. Vasta silloin ymmärsin, että olin todella muuttamassa. Kesä oli ollut rankka, kuten myös matka Kokkolasta Helsinkiin ja Tukholman kautta Tegelin lentokentälle. Olin väsynyt ja kaikki tunteet nousivat pintaan. Onneksi tuutorini (buddy) oli minua lentokentällä vastassa, koska minun piti jo samana päivänä löytää useita eri infotilaisuuksia. Sain heti oppia, että stereotypiat saksalaisesta byrokratiasta kyllä pitävät paikkansa. Arvostan nyt myös suomalaisia opiskelija-asuntoja enemmän.  Asuntolan sijainti on täydellinen, kävelymatkan päässä yliopistolta, mutta kodikas se ei ole. Koko neljännelle kerrokselle on yhteiset suihkutilat ja keittiö ja huoneeni on iso, tyhjä ja likainen. Ensimmäisenä iltana kysyin itseltäni, oliko tässä nyt mitään järkeä ja miksi ylipäänsä olin tänne tullut.

Onneksi sain vastaukseni heti seuraavana päivänä. Jo pelkästään Potsdamissa meitä Erasmus vaihtareita on noin 200, kaikki samassa tilanteessa, yhtä uteliaita ja uusia täällä. Suurin osa ei ensin tuntenut ketään täältä ja haluavat tutustua toisiinsa. Olen jo saanut monta hyvää ystävää ympäri Eurooppaa, enkä malta odottaa kaikkia niitä seikkailuja, joita vielä tulemme yhdessä kokemaan! Saksakin alkoi yllättävän nopeasti sujua paremmin. Vaihtareiden kesken kynnys käyttää vieraita kieliä on ihanan matala, koska suurin osa on tullut tänne oppimaan.

Paperisota on nyt voitettu, IKEAssa shoppailtu, Internet ja saksalainen puhelinliittymä hankittu. Olen myös valinnut kurssini ja löytänyt tien Berliiniin. Ensimmäinen viikko täällä on ollut tosi hektinen, täynnä uutta informaatiota mutta myös juhlaa. Opinnot alkavat ensi viikolla. Vaikka minua vähän jännittääkin, odotan innolla lingvistiikkakurssejani, ja myös italian alkeita.

Viihdyn siis hyvin täällä. Kunpa tämä vuosi ei loppuisi koskaan!

Liebe Grüße,

Maliin

Lihaton Lokakuu: take-away-runoutta

Nyt mun pitää taas hakee kebab ku tuli nälkä

Ah, muistan ne alkukesän illat, kun oli hämärää, ja piti mennä oluelle
kävelin Otto-Braun Straßea lempikebabbilaan

Tilasin dürüm dönerin scharfsoßella ja mukaan, sekä yks Jever pilsner ohessa

Jatkoin kohti sporapysäkkiä, ja istuin alas nauttimaan siitä pötkylästä

Eka spora meni aina ohi, mut mitä väliä,

Sit kun poltti liikaa, hörppäsin jeveriä

Sit hyppäsin sporaan ja menin baariin

Se döner


Tai sit ne illat, kun tuli futista

Kipitin samaan paikkaan, ja otin big-dönerin kräutersoßella
mukaan ja Berliner Pilsnerin

Sit vaan istuin koneelle ja söin niin et maha repes

3e/stück

Big-dönerin paras puoli oli se, kun työnsi naaman sen sisään, nii oli vaan lihaa
ja meni ekat 5 min ennen ku pääsi ees haukkaamaan sitä leipää

Daaaaaymn son

Ja sit ne varisteli päälle aina jotain chili-jauhetta tai kuivaa paprikaa

Ja se poltti kyynelet silmistä

Rapea lämpöseks grillattu leipä
ja naapurikojusta sai parhaan kanadönerin
sekä big chickenin
currykastikkeella, tai sit Kräuter, mut ei scharf eikä Knoblauch

Big chicken

Koska ne oli pahoja

Miten paljon normaalia kanaa isompi
On big chicken

Tunge kolme nyrkkiä pitaleipään, nii ymmärrät
ja sit salaatit päälle
paras döner on se, jossa on paljon salaattia
tekee siitä raikkaan

Tämä on totta
Ultimaattinen dönermuoto on silti dönerbox

Se on nii läskii kamaa

Pitää lähtee ekskulle taas arvioimaan jonkin kaupungin dönskät ja falsut

Yhessä paikassa oli karseeta lihaa, mut se currykastike, oi se currykastike
laukesin housuihini heti ku pääsin ulos

Miks vasta sillon

Koska otin mukaan ja alotin vasta pihalla

On ihana käppäillä kotiin hiukan hämärässä, mut silti lämpimässä kesäillassa volkspark friedrichsheinin läpi lämmin herkulliselta tuoksuva döner käsissä

Plus, kolmen kuukauden jälkeen pelkkä ajatus döneristä on melko kuvottava. Tuli syötyä k.o safkaa esim. paljon

Tulin jouluks kotiin ja koko ajatus oksetti
2vko vierotusoireita

Makasin sängyssä sikiöasennossa ja hikoilin ja oksensin
sit takasin berliiniin, ja loppuvuonna en syöny mitään muuta
paras oli Neuköllnistä semmonen likanen katudönerilä
perus dönerlihat mit gemüse
veti jostain wokkipannulta seisseitä kasviksia ja lihat veitsellä vartaasta
ja mieletön kastike päälle
sen jälkeen en enää ikinä löytäny sitä mestaa

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/2148/Tee%20se%20itse%20-kebab/
sitsiruoat

Otetaanpa sitä dönskää lihattoman lokakuun kunniaksi eikä tapella

Opiskelijapoliitikkoja ja Metsätalon kummituksia

#Tässä taasen yksi hiukan vanhempi teksti, mutta ajattelin sen olevan tässä hallopedivaalien alla varsin ajankohtainen. Umlautilta ehdolla tulee olemaan näillä näkymin minun lisäkseni Eva.#

Tuskin kenellekään on jäänyt huomaamatta, että oppiaineemme aloittavista opiskelijoista vain osa suorittaa kandidaatintutkinnon loppuun ja vielä harvempi sinnittelee maisteriksi asti.  Laitoksen henkilökunnan keskuudessa kysymys suuresta keskeyttäjien joukosta on herättänyt kummastusta ja keskustelua, mutta keskusteluun otetaan vain satunnaisesti mukaan tärkeimmät asiantuntijat: alanvaihtajat, ikuiset oikikseen hakijat, alisuorittajat ja muut Metsätalon salien kummitukset. Toisin sanottuna henkilökunta ei meillä juuri vaivaudu pohtimaan aineryhmän ongelmia tutkijankammioidensa ulkopuolella, saati huomioimaan opiskelijoiden näkökulmaa opintojen toteuttamiseen.

”Yliopisto tarjoaa opiskelijoille lukuisia vaikuttamisen kanavia ja palautejärjestelmiä”, kivahtaa ensimmäinen kriitikko. Tämä on totta. Olen itsekin muun muassa Nykykielten laitoksen opintoasiaintyöryhmässä keskustellut professoreiden kanssa palauteryhmien ongelmista ja opintouudistusten mutkista. Näiden keskusteluiden hyödyistä voi olla montaa mieltä, mutta kiistämätön fakta on, että moni muukin käy näitä keskusteluita. Yliopisto tarjoaa nuorelle opintopolitiikasta, järjestötoiminnasta ja yleisestä kissan ristimisestä kiinnostuneelle opiskelijalle paljon väyliä, jossa tämä tuleva kunnanvaltuustosalien torkkutuomari pääsee tuntemaan itsensä tärkeäksi ja ”vaikuttamaan ympäristöönsä”. 

Erityisesti uudet opiskelijat alkavat helposti tuntea huimausta järjestöjyyrien kertoessa toiminnastaan erilaisissa valtuustoissa, työryhmissä tai pullonpesijäpoppoissa. Jo toista vuotta räkä poskella yliopiston portaissa ravanneelle, enemmän tai vähemmän aktiivisesti touhussa mukana olleelle allekirjoittaneellekin näiden tahojen väliset suhteet ja merkitys on edelleen suuri arvoitus. Ei kuitenkaan tarvitse olla pahakaan byrokratiakriitikko tai teekutsuliikkeen intiaani ymmärtääkseen, että systeemi ei ehkä ole se kaikkein toimivin. Tosiasiassa yksittäisellä työryhmällä tai valiokunnalla on yhtä vähän valtaa ympäristöönsä kuin laboratoriohäkissä sätkivällä rotalla: valita voi korkeintaan ruokakupin ja virikkeeksi väsätyn vessapaperirullan väliltä.

Vaikka valtaa yksittäiselle toimijalle sattuisi epähuomiossa kertymäänkin, on vastuu toiminnasta helppo siirtää tuumimistiimi X:n työn tulokseksi. ”Tein mitä minulle suositeltiin” on edelleen yhtä suosittu argumentti nuorien opiskelijapoliitikkojen keskuudessa kuin se oli aikoinaan Nürnbergin tuomioistuimen edessä tärisevillä natseillakin. Tosiasiassa näihin pesteihin kuitenkin usein hakeutuu ihmisiä, joille oppiminen, uuden luominen ja tieteen tekeminen ovat pelkkiä sivuseikkoja. Sen sijaan opiskelijavaikuttaminen toimii narsismin ruokkimisen ja huonon itsetunnon purkamisen kanavana.

Tilanteen on pitkälti tehnyt nykyisen kaltaiseksi oppiaineiden kaventuva itsenäisyys ja laitoksen johdon vieraantuminen ongelmista, joihin opiskelijat Helsingin yliopistolla päivittäin törmäävät. Kunnollista vastavoimaa näille trendeille on kuitenkaan turhaa järjestöihin juurtuneista ikiopiskelijoista etsiä. Sen sijaan näkisin entistä tiiviimmän ja paremmin valmistellun aktiivisuuden ja edunvalvonnan jokaisen ainejärjestön ydintehtävänä sekä kehitysintressinä. Jos me pystymme yhdessä osoittamaan kritiikillä ja ehdotuksilla paremman tien, tulemme kiertämään suuren osan nykyisen yliopistobyrokratian labyrintistä. Mikäli keskitymme opiskelijoina vain bileiden järjestämiseen sekä humanistiklusterin verhojen valitsemiseen, tulemme pian huomaamaan olevamme kaulaamme myöten kusessa. Tämä ei tarkoita sitä, ettei yliopiston hallintoelimillä olisi merkitystä – päinvastoin on niihin hakeutuminen tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää.