Hei, nimeni on Mikael ja minä opiskelen saksaa. Oikeastaan
opiskelen muitakin asioita, mutta olen ujo ja huono tekemään tunnustuksia.
Voisin sanoa vastaavani elämäntavoiltani tyypillistä opiskelijaa: en oikein
tiedä, mitä isona haluan tehdä ja omaan joukon mieltymyksiä, jotka
hallitsemattomina johtavat aikaiseen hautaan. Minulla on myös voimakkaita
mielipiteitä asioista, joista en tiedä oikeastaan mitään.
Olen harrastanut
aikaisemmin blogi-kirjoittelua terapiamielessä, mutta en suosittele etsimään tekstejäni.
Ne ovat happamia ja täynnä vihaisen nuoren miehen yskäisyitä. Erityisesti
KOPO-asioista olen aikaisemmin kauhkonnut ja vauhkonnut. Kylvänyt pyhää vihaani
kaikkia väärintekijöitä ja puritanisteja kohtaa. Ollut äkäinen.
Tähän blogiin
aion kuitenkin tuoda pehmeämpiä, dallaspullan tuoksuisia ja opiaattimaisen
raukeita tekstejä. Sellaisia, jotka sopivat sopivasti höyryävän kahvin kylkeen
viikonloppuaamuisin, kun aurinko paistaa ja mihinkään ei ole kiire. Niitä voi
lukea pari kertaa kuukaudessa tai useammin, jos ryhdistyn ihmisenä.
Aion
kirjoittaa pääosin suomeksi, koska pitkähkölle edenneistä opinnoistani
huolimatta saksani sisältää välillä koomisiakin kömmähdyksiä, joita on näin
positiivisessa ja hylkeen lailla rötköttävässä kontekstissa muutenkaan turha
kylille huudella.
Umlautissa olen toiminut aiemmin varapuheenjohtajana. Tällä
hetkellä kutsuvat opintovastaavaksi, (1/3) webmasteriksi ja
oppiaineyhdyshenkilöksi. Tällä hetkellä proggiksinani on tämän blogin sisällön
koordinoinnin kehittely ja oppiainekysely (johon myös sinun tulisi vastata).
Tittelivirtaa on kuitenkaan turha pelätä: rennoilla ranteilla mennään. Ei
stressiä. Keine Politik. Üblichkeit. Zen.
Tulen seuraavien
viikkojen aikana luultavasti pääasiassa raportoimaan elämästäni alipalkattuna
IAESTE-harjoittelijana Ruhrin seudulla. Suomeen palattua kirjoittelen
luultavasti monista minua kiinnostavista ja edes (helevetin) etäisesti Saksaan
liittyvistä asioista. Toivoisin tekstieni olevan lukijoilleni kuin lomakuvia
tai hyviä ystäviä, joihin on miellyttävää palata yhä uudestaan. Yritän kutoa
kasaan ajatusmattoja, joihin on mukava kääriytyä, kun opinnot ahdistavat ja
maailma on kylmä.
Tämän kaiken lupaan sinulle, lukija hyvä. Et kai pahastu, jos
välillä myös valehtelen sinulle?
Rakkain terveisin,
Mikael Bertus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti